Nuoret näkevät kouluissa elämän sellaisena kuin se on. Aikuisten pitäisi tehdä samoin.
”Koulun on oltava aina turvallinen paikka kaikille”. Tätä on toisteltu viime päivät. On syytä pysähtyä ja myöntää, että tavoite ei aina toteudu, jos on koskaan toteutunutkaan. Ja nuoret tietävät sen.
Tämä kolumni ei käsittele Vantaan Viertolan koulun ampujaa eikä spekuloi järkyttävän tapauksen syillä. Emme tiedä tarpeeksi teosta tai tekijästä, jotta ampumisesta voisi tehdä johtopäätöksiä. Nopeat yleistykset vajain tiedoin ovat vaarallisia, samoin helpot ratkaisut.
Käsitys ”kaikille turvallisesta koulusta” kertoo kuvitelmasta, että koulu voisi aina olla paikka, jossa nuorten elämän trendit eivät näy. Sellainen ei ole mahdollista, eikä meidän pitäisi uskotella tragedian jälkeen muuta. Päinvastoin, juuri nyt meidän pitäisi uskaltaa katsoa nuoria silmiin. Ja miettiä, mitä voimme tehdä.
Nuoret eivät aina tunne oloaan toistensa seurassa turvalliseksi. Koulussa olevat aikuiset eivät voi hoitaa kodin ongelmia tai kännykkä- tai päihderiippuvuutta. Tunteiden hallintaa olisi opeteltava muuallakin kuin koulussa, ja siinä monilla nuorilla on suuria vaikeuksia. Niin on usein aikuisillakin. Turvaa voi koulussa olla vain, jos nuoret ovat vakaita. Eivät he ole, emmekä ole me Suomen aikuisetkaan.
Suomi on usein vihainen, someriippuvainen ja reaktioherkkä maa. Maamme nuoret kiusaavat, suuttuvat, ahdistuvat, vahingoittavat itseään ja toisia, usein myös kouluissa tai niiden liepeillä.
Nuorille on tavallista viillellä itseään tai ainakin tietää, ketkä viiltelevät. On tavallista tietää, mistä laittomia aineita – tai ainakin viinaa – saa tilattua. On tavallista jättää menemättä kouluun, koska ahdistaa. On tavallista, että muista nuorista kuvataan videoita ja jaetaan somessa eteenpäin niille nauraen. On tavallista, ettei nuori pysty istumaan luokassa paikoillaan muuten kuin kuulokkeet korvilla. Tällöin ei puhuta nuorista, jotka tarttuvat aseisiin.
Monet nuoret käyvät koulussa tavallisesti, mutta joskus epävakaasti. He saavat kokeista kuutosia ja seiskoja ja nukkuvat liian vähän.
Tietysti on myös hyvinvoivia nuoria. Ei meluisa koulu ole välttämättä heillekään helppo paikka.
Jos nuori valvoo yöt, elää päivät energiajuomilla eikä puhu yhdellekään aikuiselle, hän voi olla aivan yhtä lailla kiusattu kuin kiusaaja, molempia tai ei kumpaakaan. Jos nuorella on vielä päihde- tai lääkeongelma, mikään apu ei oikeasti auta ennen kuin nuori elää selvin päin.
Lapset voivat olla vihaisia, äkkipikaisia ja reaktioherkkiä. Samoin aikuiset. Joskus he ovat sitä lapsilleen myös kotona.
Suomen nuoriso ei ole koskaan ollut vain rauhallista ja hyvinvoivaa, ja suomalainen yhteiskunta on aiemmin ollut paljon väkivaltaisempi kuin nyt. Historiaa ei pidä alkaa liikaa nostalgisoida.
Impulssista toimintaan on kuitenkin entistä lyhyempi matka. Ennen päihteiden saamiseksi piti nähdä vaivaa, nyt kynnys on olematon. Aiemmin väkivaltaisia kostofantasioita saattoi hautoa yksin, nyt Youtubesta ja Tiktokista on helppo löytää muitakin samankaltaisia ajatuksia elätteleviä.
Suomi muistuttaa monessa asiassa Yhdysvaltoja. Yhteisöt ovat hajonneet, lähiöissä eletään yksin. Sosiaalisia rajoja on yhä vähemmän. Koko yhteiskunnassa on pelokas nollasummapelin tunnelma. Sosiaalinen media tekee kaikesta turboahdettua. Ja kaiken päälle luvallisia aseita on valtava määrä.
Meillä on kuitenkin toivoa. Nuoret näkevät kouluissa elämän sellaisena kuin se on. Silti heistä suurin osa yhä nauraa, auttaa ystäviään, on välittämättä pienistä, tulee kouluun. Eivätkä he odota koululta täydellisyyttä.
Kouluissa on tällä viikolla laajasti ja vastuullisesti käsitelty sitä, mitä Viertolan koulussa tapahtui. Useimmat lapset ja nuoret ovat pystyneet jatkamaan elämäänsä melko normaalisti – uskottelematta, että kaikki voi aina olla hyvin tai täydellisesti. Siksi aikuistenkaan ei pitäisi nyt sortua puheissaan täydellisyyden tavoitteluun.
Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.
Kolumni| Koulun ei pidä sortua täydellisyyden tavoitteluun
22
33
07.04.2024
Nuoret näkevät kouluissa elämän sellaisena kuin se on. Aikuisten pitäisi tehdä samoin.
”Koulun on oltava aina turvallinen paikka kaikille”. Tätä on toisteltu viime päivät. On syytä pysähtyä ja myöntää, että tavoite ei aina toteudu, jos on koskaan toteutunutkaan. Ja nuoret tietävät sen.
Tämä kolumni ei käsittele Vantaan Viertolan koulun ampujaa eikä spekuloi järkyttävän tapauksen syillä. Emme tiedä tarpeeksi teosta tai tekijästä, jotta ampumisesta voisi tehdä johtopäätöksiä. Nopeat yleistykset vajain tiedoin ovat vaarallisia, samoin helpot ratkaisut.
Käsitys ”kaikille turvallisesta koulusta” kertoo kuvitelmasta, että koulu voisi aina olla paikka, jossa nuorten elämän trendit eivät näy. Sellainen ei ole mahdollista, eikä meidän pitäisi uskotella tragedian jälkeen muuta. Päinvastoin, juuri nyt meidän pitäisi uskaltaa katsoa nuoria silmiin. Ja miettiä, mitä voimme tehdä.
Nuoret eivät aina tunne oloaan toistensa seurassa turvalliseksi. Koulussa olevat aikuiset........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Tarik Cyril Amar
Rami G Khouri
Dr Ramzy Baroud
Mort Laitner
Petra Lesjak Tušek
