Kattavan niukkuuden keskellä Ylen ei pidä elää muusta yhteiskunnasta erillään.
Valtion rahanjaossa on viime viikkoina ollut apea tunnelma. Lähes kaikesta säästetään, jotta yhteiskunnan menot saataisiin hallintaan.
Erityisen hätkähdyttävää on, että nyt jo perustavanlaatuisista sosiaalipalveluista säästetään, suunnitelman mukaan 100 miljoonaa euroa. Kulttuuripalveluista leikataan ensi vuonna 75 miljoonaa ja seuraavana 150 miljoonaa euroa. Valtion toimintamenoista – mukaan lukien virkamiehistä – vähennetään tulevina vuosina 400 miljoonaa euroa.
Suuri hiljaisuus vallitsee samaan aikaan siitä, että kulttuurin jättiyhtiön Yleisradion rahoitus kasvaa tänä vuonna 17 miljoonaa euroa ja ylittää lähivuosina jo 600 miljoonaa euroa. Yhden yhtiön rahoituksen kasvattaminen nykyisessä taloustilanteessa onkin alleviivattu arvovalinta.
Kun peruspalveluja ei muualla yhteiskunnassa enää voida taata, keskustelua Ylestä ei pitäisi käydä kaikesta muusta rahankäytöstä erillään. Julkinen palvelu on keskeinen osa suomalaista demokratiaa, mutta ei irrallinen saareke.
Yle on eurooppalaiseksi yleisradioyhtiöksi hyvin vauras. Tanskassa yleisradio käyttää noin 13 prosenttia vähemmän rahaa asukasta kohti kuin Suomi, Ruotsissa 18 prosenttia vähemmän ja Virossa lähes 70 prosenttia vähemmän.
Keskustelu Ylestä on kuitenkin äärimmäisen latautunutta. Siihen vaikuttaa myös se, että Yle itse ei käy kriittistä keskustelua omasta rahoituksestaan. Myöskään siitä, miten tehokkaasti vajaan 600 miljoonan euron budjetti tosiasiassa käytetään, ei ole tarkempaa tietoa. Ylen oma yhtiökertomus on täysin lainmukainen mutta ylimalkainen. Yksittäiset miljoonat eivät ole Ylen sisällä suuria rahoja, toisin kuin kaikkialla muualla kulttuurielämässä.
Yksityisen median puheenvuorot Yleisradiosta – mahdollisesti myös tämä kolumni – tulkitaan helposti vain oman asian ajamiseksi. Rauhallinenkin pohdinta rahankäytön tehostamisesta ja työn priorisoinnista saatetaan nähdä haluksi ajaa alas koko julkinen palvelu.
Yle-keskustelua ei kuitenkaan pitäisi tylpistää pelkäksi mediakeskusteluksi. Nyt kaivattaisiin rauhallista arvopuhetta siitä, mihin verot riittävät. Onko esimerkiksi uutuuttaan hohtava arvokisojen urheilustudio todella tärkeämpi kuin vaikkapa paikalliset kirjastot?
Tämä keskustelu tulee käydä irrallaan Ylen sisällöistä. Ylen riippumattomuutta on puolustettava järkähtämättömästi ja torjuttava rahoituskeskustelun varjolla tehtävä poliittinen painostus. Vaikka Suomen yksityisellä mediamarkkinalla olisi taloudellisesti miten vaikeaa, myös median on seisottava Ylen työn takana yhtenä rintamana. Se on demokratialle elintärkeää.
Yleisradion tarjonnan teknistä muotoa ei pitäisi laajasti rajoittaa. Pikkutarkka keskustelu siitä, missä muodossa Yle sisältöjään tuottaa, on teknologisesti muuttuvassa maailmassa vääjäämättä myöhässä. Julkisen palvelun on tulevaisuudessakin tavoitettava kaikki suomalaiset siinä muodossa kuin suomalaiset haluavat, ikään katsomatta. Siksi Ylen on pääosin saatava kehittää toimintaansa itse parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kokonaisrahoituksen taso ja Ylen toiminnan laajuus eivät kuitenkaan ole luonnonlakeja. Eikä minkään yhtiön johtoa saisi taloudellisesti ankeina aikoina palkita siitä, että kaikki annetut rahat saadaan joka vuosi menemään – tehokkuuden pitäisi olla aina sisäänrakennettu tavoite jokaisessa yhtiössä. Myös siitä, mikä kaikki on julkista palvelua ja mikä voidaan tuottaa yksityisesti, tulisi puhua.
Kun yhteiskunnassa joudutaan tekemään vaikeita arvovalintoja siitä, mihin julkinen raha riittää, Yleisradio ei voi elää keskustelusta irrallaan. Yhtiön johdon pitäisi myös itse uskaltaa pohtia ääneen, mistä tehokkuutta voitaisiin hakea.
Tehokkuuden parantaminen on Ylen rahamäärillä aivan varmasti mahdollista.
Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.
Kolumni| Kulttuurin rahanjaossa on yksi pysyvä voittaja – Yleisradio
31
26
28.04.2024
Kattavan niukkuuden keskellä Ylen ei pidä elää muusta yhteiskunnasta erillään.
Valtion rahanjaossa on viime viikkoina ollut apea tunnelma. Lähes kaikesta säästetään, jotta yhteiskunnan menot saataisiin hallintaan.
Erityisen hätkähdyttävää on, että nyt jo perustavanlaatuisista sosiaalipalveluista säästetään, suunnitelman mukaan 100 miljoonaa euroa. Kulttuuripalveluista leikataan ensi vuonna 75 miljoonaa ja seuraavana 150 miljoonaa euroa. Valtion toimintamenoista – mukaan lukien virkamiehistä – vähennetään tulevina vuosina 400 miljoonaa euroa.
Suuri hiljaisuus vallitsee samaan aikaan siitä, että kulttuurin jättiyhtiön Yleisradion rahoitus kasvaa tänä vuonna 17 miljoonaa euroa ja ylittää lähivuosina jo 600 miljoonaa euroa. Yhden yhtiön rahoituksen kasvattaminen nykyisessä taloustilanteessa onkin alleviivattu arvovalinta.
Kun peruspalveluja ei muualla yhteiskunnassa enää voida taata, keskustelua Ylestä ei pitäisi käydä........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Mort Laitner
Donald Low
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
