Suomi on ainakin aiemmin ollut organisaatiomuutosten luvattu maa. Esimerkiksi noin kymmenen vuotta sitten tehdyn Eurofound -tutkimuksen mukaan, Suomessa tehtiin EU maista eniten organisaatiomuutoksia.

Suomessa on muutenkin aika yleistä, että kun asiat eivät toimi, ryhdytään suunnittelemaan isoa. Kun kauppa ei käy, tehdään uusi strategia, kun terveydenhoidossa on haasteita, luodaan uusi rakenne.

Osa organisaatiomuutoksista on tarpeellisia, osassa mittakaava karkaa käsistä ja osa muutoksista perustuu liian vähäiseen tietoon ja/ tai tilanteen analysointiin. Ei ole lainkaan harvinaista, että uutta toimintamallia tai strategiaa pidetään huonona, koska se ei tuo tuloksia, vaikka tosiasiassa voi olla niin, että uusi toimintamalli tai strategia ei edes ole mennyt vielä kaikkien työhön. Kun osa organisaatiossa on edelleen vanhassa ja osa jo täysillä uudessa, on selvää, että ongelmia syntyy.

Sairaaloiden ja ympärivuorokautisten päivystysten työnjakoa selvittäneen työryhmän eilinen esitys sai jälleen miettimään, mikä muutoksissa menee vikaan ja miten niitä asioita voi korjata.

Asiaa tutkiessa löysin mm. esimerkin EU:n komission muutoksenhallinnasta. Siellä on perustettu erillinen yksikkö, jonka tehtävät ovat:

Näin konsulttina ei voi olla miettimättä, että esimerkiksi soten ympärillä käytävästä muutoskeskustelusta puuttuu keskitettyä systeemistä ajattelua, jota EU komission malli voisi korjata.

Systeeminen ajattelu on sitä, että verrataan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti sekä muutoksen tarve, parhaat ratkaisut, parhaat työtavat muutoksen läpiviemiseksi, muutoksiin tarvittavien resurssien määrä, ihmisten jaksamisesta huolehtiminen, arkisen työn sujuvuus muutoksen aikana, realistinen aikataulu, uudet työvälineet ja potentiaaliset uudet yhteistyökumppanit ja realistiset tavoitteet.

Kaikkia näitä asioita mietitään, mutta usein vasta sitten, kun on jo päätetty miten ja mihin mennään.

Tällä hetkellä muutosten tavoitteet perustuvat usein enemmän politiikkaan ja valitut kehittämisen osa-alueet valitaan politiikkaa tukevaksi, sen sijaan että politiikka valittaisiin parasta muutosta tukevaksi.

Keskitetty muutosten hallinnan yksikkö vaatisi myös poliittisen päätöksenteon uudistamista.

Suomessa on hyvät valmiudet uudistaa uudistamista. Tietoa ja analysointikykyä löytyy paljon useista valtion omista organisaatioista ja yksityiseltä puolelta. Sama koskee myös muutoksen osaamista. Nämä osaamiset vain pitää yhdistää tehokkaaksi yksiköksi, joka suunnittelee ja johtaa muutokset kokonaisvaltaisesti.