Professorin mukaan lyhyet videot aktivoivat aivoissa samoja hermoratoja kuin kokaiini. Pienestä lapsesta tyhjänpäiväisen videovirran aiheuttama riippuvuus näkyi pelottavan selvästi, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Kaisa Järvelä.

Kuva: Toni Repo / Aamulehti

”Äiti, Saimilla on pikkuruutu”, kymmenvuotias isoveli parkaisee.

”Pikkuruudun” eli puhelimen tai tabletin negatiivinen vaikutus viisivuotiaaseen on niin ilmeinen, että näky saa veljen kantelemaan välittömästi.

Perheemme isommat lapset ovat sen verran kuopusta vanhempia, että heidän pikkulapsiaikanaan sosiaalisen median lyhyet videot eivät vielä olleet ongelma. Heidän kanssaan piti keskustella korkeintaan siitä, kuinka monta suosikkisarjan jaksoa voi katsoa putkeen Netflixistä tai Lasten Areenasta. Useimmiten ohjelman sulkeminen sujui kivuttomasti.

Kuopuksemme päästimme Youtuben lyhyiden videoiden maailmaan vähän vahingossa ja harkitsematta. Yhtenä viikonloppuaamuna lapsi heräsi aikaisin ja hätäpäissäni annoin hänelle puhelimeni. Lupasin, että lapsi voisi katsoa hetken Youtube Kidsiä, jos äiti ja isä saisivat nukkua vielä sen aikaa.

Ensimmäisen hairahduksen jälkeen lapsi alkoi kysellä puhelintani yhä useammin. Päiväkodin jälkeen saatoin antaa sen hänelle käteen siksi aikaa, että sain ruoan valmiiksi. Kun lapsi sitten keksi, että videot näkyvät myös veljen tabletista, hän alkoi hiippailla sen kanssa piiloon katsomaan videoiden virtaa.

Aluksi seurasimme huvittuneina, miten totaalisesti lapsi lumoutui usein vieraskielisistä ja lähes aina täysin päättömistä videoista. Pian asia alkoi kuitenkin turhauttaa kaikkia. Jatkuvasti sai olla tarkkana, ettei lapsi keskeyttänyt leikkejään ja hiippaillut puhelimelle tai tabletille. Jos vahinko pääsi tapahtumaan, tilanteesta seurasi joka kerta kiukku.

Viime viikolla professori ja neuropsykologi Nina Sajaniemi vertasi Helsingin Sanomien jutussa lyhyiden videoiden koukuttavaa vaikutusta huumeisiin. Niiden tuottama nopea mielihyvä aktivoi hänen mukaansa aivoissa samoja hermoratoja kuin kokaiini.

Jutun luettuani päätimme puolisoni kanssa, että puhelin ja tabletti on parasta kieltää pieneltä lapselta kokonaan. Emmehän antaisi hänelle pientä määrää kokaiiniakaan silloin, kun tarvitsemme itse rauhallisen hetken.

Aikuisenkin on vaikea käyttää riippuvuutta aiheuttavia asioita kohtuudella, joten on paljon vaadittu, että se onnistuisi pieneltä lapselta.

Tabletti on ollut ylähyllyllä nyt viikon, ja puhelimeni salasanaa lapsi ei onneksi tiedä. Vaikutus näkyy jo selvästi. Kun pahamaineinen pikkuruutu ei ole saatavilla, lapsi pystyy taas ihan eri tavalla rauhoittumaan leikin äärelle. Puhelinta hän ehtii katsoa riittävästi kouluiässä.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Lue lisää: Kun sählypallo napsuu eteisen oveen, hermojani raastaa – Silti annan lapseni liikkua myös sisällä, koska edut ovat haittoja suuremmat

Lue lisää: Tamperelainen terveydenhoitaja keksi uuden palvelun, josta moni väsynyt vanhempi on haaveillut

Lue lisää: Tamperelaisen koulun kokenut opettaja sanoo, että työmäärä on kasvanut hänen uransa aikana kohtuuttomasti – nyt puhuvat opettaja, koulupsykologi ja lukiolainen

QOSHE - Kolumni| Otimme päiväkoti-ikäiseltä lapselta puhelimen kokonaan pois, koska se vaikutti häneen kuin huume – muutos oli selkeä - Kaisa Järvelä
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Otimme päiväkoti-ikäiseltä lapselta puhelimen kokonaan pois, koska se vaikutti häneen kuin huume – muutos oli selkeä

16 1
16.04.2024

Professorin mukaan lyhyet videot aktivoivat aivoissa samoja hermoratoja kuin kokaiini. Pienestä lapsesta tyhjänpäiväisen videovirran aiheuttama riippuvuus näkyi pelottavan selvästi, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Kaisa Järvelä.

Kuva: Toni Repo / Aamulehti

”Äiti, Saimilla on pikkuruutu”, kymmenvuotias isoveli parkaisee.

”Pikkuruudun” eli puhelimen tai tabletin negatiivinen vaikutus viisivuotiaaseen on niin ilmeinen, että näky saa veljen kantelemaan välittömästi.

Perheemme isommat lapset ovat sen verran kuopusta vanhempia, että heidän pikkulapsiaikanaan sosiaalisen median lyhyet videot eivät vielä olleet ongelma. Heidän kanssaan piti keskustella korkeintaan siitä, kuinka monta suosikkisarjan jaksoa voi katsoa putkeen Netflixistä tai Lasten Areenasta. Useimmiten ohjelman........

© Aamulehti


Get it on Google Play