Mikään ei ole sen helpompaa kuin tikkarin anastaminen alle kouluikäiseltä, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Pekka Aalto.

Aamulehti

Jokainen vanhempi joutuu jossain vaiheessa vanhemmuuttaan siihen pirulliseen tilanteeseen, kun herkkuhammasta kolottaa ja ainoat taloudessa olevat herkut ovat lapsen. Omat namit on joko syöty tai jätetty kuntoilun tai jonkun muun vouhotuksen takia ostamatta.

Tilanne on hankala mutta ei mahdoton.

Mahdollisia ratkaisumalleja on kolme: 1) lähdet kauppaan ostamaan herkkuja, 2) hyväksyt tilanteen ja kärsit ja 3) teet vähän tuhmasti.

Jos päädyt tekemään tuhmasti, mitä en suosittele, tässä kuitenkin siltä varalta joitakin vinkkejä, jotta et jää kiinni, oli kyse sitten karkeista, limsasta tai vaikka pitsasta.

Irtokarkkeja on aika helppo pihistää, varsinkin pienemmältä lapselta. Silmäteräsi ei mitä luultavimmin ole laskenut karkkien määrää tai ottanut kuvaa pussin sisällöstä. Ainakin alle kouluikäiseltä voit napsia karkkeja, kunhan jätät kaikkia laatuja vähintään pari.

Isompien lasten suhteen kannattaa olla varuillaan. Jos kiusaus käy ylivoimaiseksi, paras aika napsia karkkeja on heti sen jälkeen, kun lapsi on lähtenyt kouluun. Näin jää maksimaalinen aika käydä kaupassa ennen lapsen tuloa ja täydentää karkkipussia.

Tohinan keskellä on tärkeää muistaa kaksi asiaa. Ota aina kuva pussista ennen napsimista. Ja muista, että eri kaupoissa saattaa olla erilainen valikoima irtokarkkeja ja -snacksejä. Käy aina samassa kaupassa kuin mistä herkut on alkujaan ostettu.

Itse jouduin kymmenvuotiaan lapsen kanssa melko pahaan pinteeseen alkuvuodesta, kun Prisman irtosnacksit eivät ”mätsänneet” Citymarketin tuotteiden kanssa.

Onneksi rahalla selviää monesta ahdingosta.

Limsan suhteen tilanne on hieman helpompi. Lapset jättävät usein avattuja tölkkejä jääkaappiin, joista tekee mieli hörpätä. Tällöin kannattaa kaataa tölkistä ohut siivu lasiin tai mukiin ja hörpätä siitä, jottei kariesbakteeri siirry omasta suusta lapselle.

Sitten voikin laskea hanasta sopivasti vettä tölkkiin. Kun lapsi sitten harmittelee limsan laimentumista, voi muistuttaa, etteivät hiilihapot säily avatussa tölkissä.

Otetaan vielä yksi esimerkki eli pitsa. Ensiksikin suosisin ilman muuta pyöreää muotoa pitsaa valitessa.

Kun lätty tulee uunista tai laatikosta, kannattaa varmistaa, että lapsella on siinä vaiheessa jotain muuta tekemistä.

Tämän jälkeen herkku ”slaissataan” pitsaleikkurilla kahdeksaan samankokoiseen palaan. Yhden slaissin voi huoletta napata itselle, kunhan siirtää muut seitsemän palaa takaisin ympyrän muotoon. Käytännössä slaisseja siis siirretään manuaalisesti hieman lähemmäs toisiaan.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua. Hyviä pihistelyhetkiä kaikille.

Kirjoittaja on Aamulehden urheilutoimittaja.