Ylen budjetti on suuri, mutta sisällöistä rakkaimmat vaativat paljon rahaa ja resursseja, kirjoittaa Ylessä työskennellyt Aamulehden urheilutoimittaja Pekka Aalto
Kuva: Aamulehti
Aamulehti
Puhelimeni soi kolmisen vuotta sitten. Soittaja oli yksi Yle Urheilun päälliköistä. Hän tiedusteli halukkuuttani siirtyä Aamulehdestä Ylelle. Samanlaisen loikan oli tehnyt moni muukin, kuten Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen, josta tuli vuonna 2017 Ylen suomenkielisen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava toimittaja.
Omalla kohdallani ei puhuttu aivan samanlaisesta magnitudista. Päätin kuitenkin tarttua tilaisuuteen toimia Yle Urheilun uutispäällikkönä. Olinhan ollut jo 19 vuotta Aamulehdessä eri tehtävissä, lähinnä urheilutoimituksessa, eikä vastaavaa tilaisuutta välttämättä enää tulisi.
Ajattelin, että Ylessä voisin oppia uutta ja irtautua päivittäisistä tulospaineista, jotka kasvoivat kaupallisella puolella vuosi vuodelta ja näyttäytyivät lukuisina yt-neuvotteluina.
Minua kiehtoivat myös lupaukset Ylen kattavista resursseista, jotka mahdollistaisivat hienot ja monipuoliset sisällöt.
Yle-urani kesti kaksi vuotta ja neljä kuukautta, kunnes se katkesi Helsingissä kulkemisen ja siviilielämän ristiriitaan.
No, mitä jäi käteen ja missä ovat luvatut paljastukset?.
Resurssit sisältöjen tekemisiin todella olivat hyvät. Tulospaineet olivat maltilliset, mutta niiden tilalle tulivat paineet kolmen välineen (tv, radio, verkko) täyttämisestä riittävällä määrällä ja laadulla.
Useimmiten ihmisiä kiinnostaa eniten se, mihin Yle hassaa lähes 600 miljoonan euron rahoituksensa. Ja painotus verbillä hassaa.
Oman kokemukseni perusteella vastaan, että Yle ei hassaa rahaa vaan käyttää sitä laadukkaiden ja monipuolisten sisältöjen tekemiseen ja hankkimiseen sekä lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen. Palautteen ja katsoja- sekä lukijamäärien perusteella vastaan, että rahaa ja resursseja vaativat tuotannot ja sisällöt ovat keskimäärin ihmisille niitä rakkaimpia.
Tehostamisen varaakin on. Jotkut Ylen järjestelmät ovat monimutkaisia ja parhaat päivänsä nähneitä. Kaikki vuosikymmeniä talossa olleet kuukausipalkkalaisetkaan eivät täysin hallitse niitä. Ja sisältöjen hyödyntäminen eri tarkoituksiin vaikkapa suorista lähetyksistä tai Ylen alueilta ei aina onnistu ilman lisätöitä ja välikäsiä.
Entä henkilöstö? Se on samanlaista kuin missä tahansa. Joitain työt kiinnostavat enemmän, toisia vähemmän. Ainakin Yle Urheilussa työtahti on kiihtynyt sitä mukaa kuin yhtiössä on pantu paukkuja verkkopalvelun kehittämiseen.
Ehkä suurin ero kaupalliselle puolelle on siinä, ettei yleläinen tunne pelkoa kengänkuvasta takapuolessaan. Pakko on paras motivaattori, mutta pelko voi lamauttaa. Asetelman vaikutus työn jälkeen lienee siis plusmiinus nolla.
Paljastukset jäivät vaisuiksi, myönnetään. Voi olla, että olen jäävi, mutta minusta Ylen rahankäytössä ei ole mitään mystistä tai isosti korjaamista. Hyvät sisällöt maksavat.
Ylen skaalaaminen pykälää pienemmäksi taas lohkaisisi paljon hyvää pois.
Kirjoittaja on Aamulehden urheilutoimittaja.
Kolumni| Paljastuksia Yleisradiosta
20
0
06.03.2024
Ylen budjetti on suuri, mutta sisällöistä rakkaimmat vaativat paljon rahaa ja resursseja, kirjoittaa Ylessä työskennellyt Aamulehden urheilutoimittaja Pekka Aalto
Kuva: Aamulehti
Aamulehti
Puhelimeni soi kolmisen vuotta sitten. Soittaja oli yksi Yle Urheilun päälliköistä. Hän tiedusteli halukkuuttani siirtyä Aamulehdestä Ylelle. Samanlaisen loikan oli tehnyt moni muukin, kuten Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen, josta tuli vuonna 2017 Ylen suomenkielisen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava toimittaja.
Omalla kohdallani ei puhuttu aivan samanlaisesta magnitudista. Päätin kuitenkin tarttua tilaisuuteen toimia Yle Urheilun uutispäällikkönä. Olinhan ollut jo 19 vuotta Aamulehdessä eri tehtävissä, lähinnä urheilutoimituksessa, eikä........
© Aamulehti
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Mort Laitner
Donald Low
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
Michael Kwet
