Mikä oli se ankeuttaja vuosina 1966 ja 1967, joka synnytti meidät, väliinputoajien ikäluokan? kysyy Aamulehden uutispäällikkö Vesa Laitinen.

Kuva: Aamulehti

Tämäkin juttu lähti Timo Jutilasta, niin kuin moni muukin juttu vuoden 1995 MM-kultajuhlien jälkeen.

En enää muista, mistä tarkemmin oli puhe, mutta Jutilasta tuli mieleen hänen lyhyeksi jäänyt NHL-uransa 40 vuotta sitten. Mistä tuli tietysti mieleen, ketä tamperelaispelaajia NHL:ssä on pelannut omasta ikäluokastani, vuonna 1967 syntyneistä.

Pitkälle piti nimilistoja plarata ja hiuksia haroa, jotta selvisi, että eihän siellä ole pelannut yhtään vuonna 1967 syntynyttä tamperelaista eikä edes suomalaista jääkiekon pelaajaa eikä tule ikinä pelaamaankaan. Mistä tuli mieleen kaikki muut epäonnistumiset, joita tämä oma väliinputoajien ikäluokkani edustaa.

Rehellisyyden nimissä, tunnetteko yhtään vuonna 1967 syntynyttä, joka olisi menestynyt elämässään? En minäkään. 1968 sen sijaan on ihan toista maata: Teppo Numminen, Janne Ojanen, Alexander Stubb, Mika Häkkinen ja komisario Koskinen, muutaman mainitakseni.

Olen alkanut miettiä, mikä oli Suomessa se ankeuttaja vuosina 1966 ja 1967, joka sai pariskunnat panemaan alulle ikäluokan, joka ei ole tähän päivään mennessä saanut mitään hyödyllistä aikaiseksi. Syytä en keksi. Kekkonen oli ollut presidenttinä jo turvalliset kymmenen vuotta, Lähi-idässä sodittiin, mutta niinhän siellä soditaan edelleen. Kesä 1966 näytti säätilastojen perusteella ihan normaalilta eli vaihtelevalta, joten siitäkään ei syytä löydy.

Ihan vakavasti puhuen tulee toki mieleen muutamia syitä, miksi 1960-luvun lopulla syntyneet ovat jääneet esimerkiksi työelämän muutoksissa paitsioon. Olimme jo noin 15-vuotiaita, kun ensimmäisiä tietokoneita alkoi ilmestyä suomalaiskoteihin. Itse olen opiskellut tietojenkäsittelyä vain yhden opintoviikon verran 16-vuotiaana. En oppinut yhtään mitään.

Tämä sama suomennettuna tarkoittaa, että kun oma ikäluokkamme tuli työelämässä siihen ikään, että vastuuta olisi ollut tarjolla enemmän, muoti oli muuttunut ja nuoremmat, teknisesti edistyneemmät ajoivat ohi.

Nyt me olemme ihmeellisessä välitilassa. Meistä ei ole mitään hyötyä kenellekään, mutta eläkeikään on silti laskutavasta riippuen aikaa vielä 7–10 vuotta eli kauan.

Vuonna 1967 syntyneiden epäonnistuminen elämässä on laaja-alaista. Politiikasta löytyy kyllä vuonna 1968 ja 1969 syntynyt pääministeri, mutta ei 1967 syntynyttä. Presidenttikin on vuosikertaa 1968 kuten edellä totesin.

Ei meillä ole rahaa eikä rikkauksiakaan. Pirkanmaan verotilastosta ensimmäinen 1967 syntynyt löytyy vasta sijalta 107 (Vehon toimitusjohtaja Juha Pekka Ruotsalainen). Sanomattakin on selvää, että edellä on viisi vuonna 1968 syntynyttä.

On kuitenkin yksi elämänalue, jossa menestymme. Se on sotiminen. Puolustusvoimien uusi komentaja Janne Jaakkola on nimittäin meikäläisiä.

Kirjoittaja on Aamulehden uutispäällikkö.

QOSHE - Kolumni| Miksi vuonna 1968 syntyneet menestyvät, mutta me jäämme sivustakatsojiksi? - Vesa Laitinen
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Miksi vuonna 1968 syntyneet menestyvät, mutta me jäämme sivustakatsojiksi?

24 0
21.04.2024

Mikä oli se ankeuttaja vuosina 1966 ja 1967, joka synnytti meidät, väliinputoajien ikäluokan? kysyy Aamulehden uutispäällikkö Vesa Laitinen.

Kuva: Aamulehti

Tämäkin juttu lähti Timo Jutilasta, niin kuin moni muukin juttu vuoden 1995 MM-kultajuhlien jälkeen.

En enää muista, mistä tarkemmin oli puhe, mutta Jutilasta tuli mieleen hänen lyhyeksi jäänyt NHL-uransa 40 vuotta sitten. Mistä tuli tietysti mieleen, ketä tamperelaispelaajia NHL:ssä on pelannut omasta ikäluokastani, vuonna 1967 syntyneistä.

Pitkälle piti nimilistoja plarata ja hiuksia haroa, jotta selvisi, että eihän siellä ole pelannut yhtään vuonna 1967 syntynyttä tamperelaista eikä edes suomalaista jääkiekon pelaajaa eikä tule ikinä pelaamaankaan. Mistä tuli........

© Aamulehti


Get it on Google Play