Pystytkö olemaan ilman sosiaalisista mediaa yhden viikon? Kolme päivää? Päivän? Muutaman tunnin tai edes vartin?

Tällaisten kysymysten eteen joutuvat yhä useammat ihmiset.

Valitettava totuus on, että sosiaalinen media on vallannut monien ihmisten kaiken liikenevän ajan. Vielä huolestuttavampaa on, että virtuaalimaailman koukkuun jääneet ihmiset eivät edes itse tajua olevansa sen vankeina.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi tässä maassa ahdistuneisuus ja masennus ovat räjähtäneet käsiin. Suomalaisille syötetään masennuslääkkeitä enemmän kuin koskaan. Toki näiden ongelmien takana on useita eri syitä, mutta kun kuuntelee alan asiantuntijoita, niin totuus on karua kuultavaa.

Terveet nuoret ja myös aikuiset someaddiktoituneet ihmiset eivät edes itse ymmärrä, mistä heidän ahdistuneisuutensa johtuu. Koko aihe tuntuu olevan myös tämän päivän tabu, mistä ei ole soveliasta edes puhua.

Jos ihminen ei itse ole valmis tarkastelemaan omaa käyttäytymistään, niin siinä eivät edes ammattilaisten näkemykset vaikuta.

Ainoa oikea lääke olisi sulkea kaikki älylaitteet.

Eräs psykiatrian ammattilainen sanoi, että terveille ihmisille syötetään turhaan masennuslääkkeitä, kun ainoa oikea lääke olisi sulkea kaikki älylaitteet ja pysyä poissa siitä keinotekoisesta maailmasta, joka masennuksen lähde on.

Kiinnostavinta tässä asiassa on kuitenkin se, kuinka ihmiset ovat alkaneet elää täysin keinotekoista elämää.

Sosiaalisessa mediassa kuvitellaan, että ihmisen tulee jatkuvasti päivittää tekemisiään, jotta olemme ikään kuin elossa. Sitten postauksia ryhdytään seuraamaan vartin välein.

Ihmiset ovat niin narsisteja, että heidän on pakko tietää, kuka nostaa peukun ja millaisia kommentteja päivitykset saavat aikaan.

Samaan aikaan, kun elämme keinotodellisuutta, niin suljemme itsemme kaikesta reaalimaailmasta pois.

Someaddiktoitunut ihminen on helppo tunnistaa. Ihmisten kokoontuessa yhteen, tämä sosiaalisen median vanki on kyllä paikalla, mutta ei läsnä. Hänen tärkein asiansa ei ole nauttia ihmisten seurasta, vaan elää kännykän ruudun kautta aivan toisessa maailmassa.

Ei tarvitse lainkaan ihmetellä, miksi mieltä alkaa ahdistamaan ja elämä tuntuu pahalta, kun emme edes tiedä, mitä oikea elämä on.

Edellä mainittujen oireiden lisäksi näitä somevankeja yhdistää kärsivällisyyden puute. Kun elämä menee vartin sykleissä, niin kaikki pitkäjänteisyyttä vaativat tehtävät tuntuvat heistä ylitsepääsemättömiltä.

Tämä kaikki olisi helppo kuitata, että näin maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. On totta, että älylaitteet ovat muuttaneet maailmaa, mutta enää ei mennä ihmisen ehdoilla, vaan teknologian ja markkinavoimien ehdoilla.

Ainoat todelliset voittajat tässä ovat monikansalliset sosiaalisen median omistavat yritykset. He kiittävät hyväuskoisia hölmöjä ja myyvät heitä omille kumppaneilleen, kuin karjaa markkinoilla.

Näiden palvelujen tarjoajat eivät ole kiinnostuneita siitä, kuinka ihmisten mielentilat järkyttävät tai siitä, kuinka masentuneisuus kasvaa.

He ovat kiitollisia vain siitä, että ovat luoneet kanavat, joihin ihmiset ovat täysin addiktoituneet.