Ranskan suhdetta Venäjään ei määritä vain sota Ukrainassa, sillä Ranskalla ja Venäjällä on rintamansa myös Afrikassa.
Olemme kriittisessä pisteessä, ja lännen on tehtävä aloite, sanoi Ranskan presidentti Emmanuel Macron toissa viikolla Pariisissa, jonne hän oli kutsunut parisenkymmentä valtionjohtajaa Ukrainan tukemista käsittelevään kokoukseen.
Macron yrittää saada Ukraina-tukeen rytminvaihdosta. Kohderyhmä istuu Saksan liittokanslerinvirastossa, mutta Ranskaakin voi pitää Ukrainan tuessa alisuoriutujana. Macron yllätti kuitenkin muut ehdottamalla, että länsi lähettäisi Ukrainaan maajoukkoja. Ehdotus sai täystyrmäyksen muiltakin kuin Saksalta, mutta pakotti kaikki pohtimaan tätäkin vaihtoehtoa.
Macronin aktiivisuus on osin vaikeasti tulkittavaa. Ranskalla ei ole joukkoja, joita lähettää Ukrainaan, mutta Ukrainaa voisi tukea vaikka miinanraivauksessa, kyberhyökkäyksiltä suojautumisessa ja sotilaiden koulutuksessa myös paikan päällä.
Macron ei tosin ole vain vahingossa epämääräinen, vaan se on osa Ranskan turvallisuusstrategiaa. Epämääräisyys koskee jopa ydinpelotetta. Vaikka Ranskalla on ydinase, se ei ole sitoutunut käytännön toimin Naton ydinasepelotteen suunnitteluun.
Macronin analyysia Venäjästä leimaa tosin se, että monen mielestä hän on tehnyt myös virhearvioita. Muistissa on, miten Macron istui Kremlissä Vladimir Putinin hyvin pitkän pöydän päässä vain pari viikkoa ennen Venäjän hyökkäyksen alkua.
Sinänsä Ranskan analyysi Venäjästä on ihan sama kuin Suomen. Venäjä on vaarallinen geopoliittinen haaste vielä pitkään. Putinia eivät kiinnosta Euroopan johtajat, vaan Donald Trump. Euroopan suhde Putinin Venäjään ja mahdolliseen tulevaan Trumpin Yhdysvaltoihin on vaikea.
Macron on pitkään puhunut Euroopan suvereeniudesta. Trumpiin turhautuneena hän jopa julisti Naton vuonna 2019 aivokuolleeksi. Nyt Macronin teesejä strategisesta itsenäisyydestä ymmärretään paremmin myös Itä-Euroopassa. Varsinkin Ranskan ja Puolan suhde on tiivistynyt. Ranskan omakin kanta muun muassa EU:n laajenemisesta on kääntynyt geostrategisista syistä.
Eurooppa ei tarvitse suurta johtajaa, mutta yhteinen johtajuus on nyt pahasti hukassa. Macron on luontainen provokaattori, ja häntä tarvitaan herättämään muita siihen, ettei kokous toisensa perään vain seuraa Ukrainan tilanteen huonontumista.
Mutta vaikka Ranskan ulkopolitiikassa valta on Macronilla, sisäpolitiikassa hänellä on vaikeuksia. Macronin ongelmiin lukeutuu populistipoliitikko Marine Le Pen seuraajineen. Kansallinen liittouma voi olla Ranskan voittaja EU-vaaleissa. Puhuessaan Venäjästä Macron kehystää samalla Le Peniä Venäjän ystäväksi.
Macronia ärsyttää myös Ranskan Ukraina-tuen arvostelu, vaikka sille on perusteita. Toisaalta Ranska on Saksan ja Britannian tapaan tehnyt Ukrainan kanssa puolustussitoumuksen pitkäaikaisesta tuesta.
Ranska suojelee omaa aseteollisuuttaan, mistä on tullut ongelma myös Ukrainan tukemisessa. Pariisissa saatiin kuitenkin sovittua, että ammuksia voidaan ostaa myös EU:n ulkopuolelta. Silti tarve vahvistaa Euroopan omavaraisuutta ei katoa. Se on keskeinen osa EU:n puolustusteollisuusstrategiaa, jota esiteltiin tiistaina.
Macronin Venäjän-politiikkaa määrittää myös se, että Ranskalla ja Venäjällä on omat rintamansa Afrikassa. Venäjä haastaa palkkasotilailla ja propagandalla Ranskaa Keski-Afrikan tasavallassa, Malissa, Burkina Fasossa, Tšadissa ja Nigerissä.
Venäjän kasvava valta Afrikassa on koko EU:n ongelma. Ranskalle Sahelin alue on erityinen, sillä maa ei pääse pakoon siirtomaahistoriaansa. Afrikassa Venäjän aggressiivinen propaganda Ranskasta ja eurooppalaisista imperialisteina on mennyt läpi. Venäjän vaikutus näkyy myös globaalin etelän hyvin varauksellisena tukena Ukrainalle.
Se, että Macron avaa näkymää myös epätoivottuihin tilanteisiin, on tärkeää. Muiden on pakko vastata Macronin avauksiin. Vaikka epämääräisyys olisi strategista, yhdessä asiassa Macronin viesti on kirkas: hän sanoo haluavansa, että Venäjä häviää sodan.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
Kolumni| Macron yrittää vaihtaa rytmiä Ukrainan tukemisessa
7
1
10.03.2024
Ranskan suhdetta Venäjään ei määritä vain sota Ukrainassa, sillä Ranskalla ja Venäjällä on rintamansa myös Afrikassa.
Olemme kriittisessä pisteessä, ja lännen on tehtävä aloite, sanoi Ranskan presidentti Emmanuel Macron toissa viikolla Pariisissa, jonne hän oli kutsunut parisenkymmentä valtionjohtajaa Ukrainan tukemista käsittelevään kokoukseen.
Macron yrittää saada Ukraina-tukeen rytminvaihdosta. Kohderyhmä istuu Saksan liittokanslerinvirastossa, mutta Ranskaakin voi pitää Ukrainan tuessa alisuoriutujana. Macron yllätti kuitenkin muut ehdottamalla, että länsi lähettäisi Ukrainaan maajoukkoja. Ehdotus sai täystyrmäyksen muiltakin kuin Saksalta, mutta pakotti kaikki pohtimaan tätäkin vaihtoehtoa.
Macronin aktiivisuus on osin vaikeasti tulkittavaa. Ranskalla ei ole joukkoja, joita lähettää Ukrainaan, mutta Ukrainaa voisi tukea vaikka miinanraivauksessa, kyberhyökkäyksiltä suojautumisessa ja sotilaiden koulutuksessa myös paikan päällä.
Macron ei tosin ole vain vahingossa........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
