Miksi muistamme sodat ja vallankumoukset muttemme pandemioita, vaikka ne muuttavat yhtä lailla taloutta, politiikkaa, yhteiskuntaa ja kaupunkeja?

Keskiviikkona on neljä vuotta siitä, kun pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus pohti presidentti Sauli Niinistön kanssa poikkeusolojen toteamista valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja presidentin yhteisessä kokouksessa. Pari päivää myöhemmin presidentti ja valtioneuvosto katsoivat, että Suomessa vallitsivat koronavirustilanteen vuoksi poikkeusolot. Pian eristettiin Uuttamaata.

Koronaviruspandemia sai aikaan niin valtavan globaalin mullistuksen, että sitä on vaikea edes tajuta. Vaikka maailmaa muuttivat myös WTC-iskut, finanssikriisi ja pakolaiskriisi, pandemia vaikutti jokaiseen.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 vauhditti pandemian aloittamaa aikakauden vaihtumista. Pandemia jäi sodan varjoon, vaikka covid-19 jyllää yhä.

Pandemiat yllättävät aina ja iskevät yhteiskuntiin tuomalla niihin pelon, kirjoitti politologi Ivan Krastev pandemian seurauksia pohtineessa kirjassaan Is It Tomorrow Yet? Paradoxes of the Pandemic jo pari vuotta sitten.

Sitähän ne kaksi kiihkeintä vuotta olivat, pelkäämistä. Kotona käsiä pestessä pelko sekoittui pitkästymiseen. Osa lähti töihin mökille, moni eristäytyi liiaksikin. Vanhuksia ja vammaisia jäi yksin hoitolaitoksissakin. Sukupolvi lapsia ja nuoria aloitti opinnot etäyhteyksillä vailla kontakteja omanikäisiinsä. Monet sairastuivat, tuhansia kuoli.

Karanteeniyhteiskunta tuntui turvalliselta. Pelko ja paranoia selittänevät sitä, miten kuuliaisesti hallituksen ristiriitaisiakin käskyjä noudatettiin.

Terveydenhoitojärjestelmälle pandemia oli vuosisadan kriisi, joka vaati uhrauksia. Ensin virus erotti EU-maat ja sitten yhdisti, kun EU onnistui rokotehankinnassa. Terveyskriisistä tuli talouskriisi, jota hoidettiin ennenkuulumattomilla tavoilla. Globalisaatio alkoi purkautua nopeasti. Entiseen ei ole paluuta.

Krastev kysyy, miksi muistamme sodat ja vallankumoukset muttemme pandemioita, vaikka ne muuttavat yhtä lailla taloutta, politiikkaa, yhteiskuntaa ja kaupunkeja.

Luoteihin kuolleet on helpompi laskea. Pandemioilta puuttuu juoni ja moraali, Krastev kirjoittaa. Halukkuuteen muistaa ja muistella syvästi maailmaa järkyttänyttä koronaviruspandemiaa vaikuttaa se, että ihmisten on vaikea kestää mielivaltaista kärsimystä. Pandemian aiheuttamalle sattumanvaraiselle kärsimykselle ja kuolemille ei kukaan voi selittää mitään merkitystä.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.