Omasta mielestään hyvinkin nokkela tuttava kehaisi antavansa vaimolleen ”avoimen käsilaukkulahjakortin” joululahjaksi: rouva saisi valita laukun itse joulun jälkeisistä alennusmyynneistä.
Tarjouduin päivittämään ideaa 2020-luvulle.
Mitäpä jos rouvalle annettaisiinkin tänä jouluna ”avoin povitaskulahjakortti”?
Joulun jälkeen rouva voisi viedä ompelijalle pari kolme suosikkitakkiaan ja -jakkuaan. Niihin kaikkiin ommeltaisiin povitaskut.
Rouva ei tarvitsisi käsilaukkua enää koskaan. Hän olisi vapaa.
Kun entinen pääministeri Sanna Marin osallistui marraskuussa presidentti Martti Ahtisaaren hautajaisiin, ruodittiin kyllä kaikenlaista (korvakoruja, kenkiä, kampausta), mutta asusteellis-asenteellisesti kiinnostavin seikka jäi paitsioon. Marinilla ei näkynyt – ainakaan lehtikuvien perusteella – käsilaukkua.
Käsveskaa ei juuri näkynyt Marinin asusteena pääministeriaikoinakaan. Siinä hän ei ole yksin.
EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esiintyy lähes aina vapain käsin. Niin näkyy tekevän myös Viron pääministeri Kaja Kallas ja monet muut johtavat naispoliitikot.
Naiset politiikan ja talouden huipulla välttelevät käsilaukkua. Laukuttomuus viestii vallasta. Avustajat tulevat perässä ja kantavat laukut, paperit ja muut kapistukset. Ihan niin kuin miehillä.
Jopa Vogue-mediavaikuttaja Anna Wintour valokuvataan usein tyhjin käsin tai korkeintaan kännykkä kädessä.
Wintour jos kuka ymmärtää, että kalleinkaan käsilaukku ei voi ikinä olla luksuslaukku, koska sitäkin laukkua pitää kantaa. Todellista luksusta on olla ilman kantamuksia.
Tietysti käsilaukun kantaminen voi olla myös tietoinen poliittinen valinta. 1980-luvun talouskasvumyönteisyyttä häpeämättömästi ikävöivien käsivarrelle sopii Margaret Thatcher -tyylinen lyhytsankalaukku.
Brittikuninkaalliset puolestaan pelaavat omaa poliittista mediapeliään nimenomaan laukkuja kantamalla. Nuori polvi viestii ”tavallisuuttaan” kantamalla lentolaukkunsa itse, ja vanhempi polvi ”säästäväisyyttään” kierrättämällä omia vanhoja – mahdollisimman epämuodikkaita – käsilaukkujaan.
Tavallisella naisella ei ole assistentteja tai palvelijoita, ja siksi laukuttomuudesta nauttimiseen tarvitaan suunnitelmallisuutta.
Suunnitelmallisuus tarkoittaa mukana pidettävien tavaroiden minimoimista sekä taskuja.
Taskut ovat arkipäivän feminismiä, ja jokainen taskuttomia vaatteita tarjoava merkki joutaa boikottiin. Mutta esimerkiksi asuinkaupunkini Lontoon ruuhkissa tavalliset taskut eivät riitä.
Siinä missä rikkailta viedään Lontoon kaduilla kelloja, napataan vähemmän varakkaiden taskuista ja laukuista kännyköitä ja kukkaroita. Kadulla puhelin voi lähteä jopa kädestä.
Siksi tarvitaan turvataskut eli povitaskut.
Lontoolaisessa perusompelimossa povitaskun teettäminen maksaa noin 20–25 puntaa eli 23–29 euroa. Muualla jopa vähemmän.
Näppäräsormisimmat ja kärsivällisimmät ompelevat povitaskunsa itse. Me muut saamme iloa palveluammattien tukemisesta.
Vapain käsin askeltamisen ihanuus ei ole tietenkään tavoittanut vielä kaikkia. Britannian laukkumarkkinoiden suuruuden arvioidaan olevan tänä vuonna noin 2,4 miljardia euroa.
Financial Times -talouslehti puolestaan uutisoi keväällä, että luksuslaukkujen katteet ovat 80–85 prosenttia. Kalliiden merkkilaukkujen hinnat olivat myös nousseet roimasti lyhyessä ajassa.
Mutta ei se ole tyhmä ken pyytää, vaan se, joka maksaa.
Markkinatalouden ystävänä ei voi olla ihailematta sitä, kuinka laukku- ja muita tarpeita luodaan ja ylläpidetään.
Ostamista ruokkii halu tulla nähdyksi. Sen jälkeen kun perustarpeet on tyydytetty, nojaa moni kulutusvalinta haluun erottautua.
Yleensä kuluttaja erottautuu sillä, mitä hänellä on. Tästä astetta vaikeammalla viestinnän tasolla kuluttaja haluaa erottautua sillä, mitä hänellä ei ole.
Kalliilla käsilaukulla voi viestiä statusta, mutta laukuttomuus todistaa vieläkin kovempaa statusta ja arvovaltaa.
Ja edelleen näin:
Paikkataskut hameessa tai takissa vapauttavat naiset käsilaukun ikeestä. Mutta mitä kummaa! Tuollapa rouvalla ei näytä olevan sen enempää laukkua kuin taskujakaan.
Hänellä onkin povitaskut.
Kolumni| Vapaat naiset viilettävät ilman laukkua – niin kuin Sanna Marin ja Ursula von der Leyen.
6
15
23.12.2023
Omasta mielestään hyvinkin nokkela tuttava kehaisi antavansa vaimolleen ”avoimen käsilaukkulahjakortin” joululahjaksi: rouva saisi valita laukun itse joulun jälkeisistä alennusmyynneistä.
Tarjouduin päivittämään ideaa 2020-luvulle.
Mitäpä jos rouvalle annettaisiinkin tänä jouluna ”avoin povitaskulahjakortti”?
Joulun jälkeen rouva voisi viedä ompelijalle pari kolme suosikkitakkiaan ja -jakkuaan. Niihin kaikkiin ommeltaisiin povitaskut.
Rouva ei tarvitsisi käsilaukkua enää koskaan. Hän olisi vapaa.
Kun entinen pääministeri Sanna Marin osallistui marraskuussa presidentti Martti Ahtisaaren hautajaisiin, ruodittiin kyllä kaikenlaista (korvakoruja, kenkiä, kampausta), mutta asusteellis-asenteellisesti kiinnostavin seikka jäi paitsioon. Marinilla ei näkynyt – ainakaan lehtikuvien perusteella – käsilaukkua.
Käsveskaa ei juuri näkynyt Marinin asusteena pääministeriaikoinakaan. Siinä hän ei ole yksin.
EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esiintyy lähes aina vapain käsin. Niin näkyy........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Nikkei Editorial
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
