Kuolemanrangaistuksen alasajoa ei ole Yhdysvalloissa näköpiirissä.
Vuosi sitten tapasin kuolemaantuomitun miehen. Hänen nimensä oli Ivan Cantu, kotoisin Dallasista, tuolloin 49-vuotias. Eronnut.
Joku saattaa muistaakin jutun hänen kokemuksistaan eristyssellissä Texasissa. Siellä hän oli istunut kahdesta murhasta jo yli 20 vuotta.
Viime viikolla sain kuulla Cantun kuolemasta. Hänestä tuli ensimmäinen Texasissa teloitettu vanki vuonna 2024.
Tuntui pahalta. Muistin heti, että minua odotti häneltä yksi lukematon viesti.
Haastattelun jälkeen jäin pitämään Cantun kanssa yhteyttä.
Olisi tuntunut kiittämättömältä vain kadota. Pääasiassa hän piti minut ajan tasalla tapauksensa etenemisestä ja kiitti aina siitä, että olin kirjoittanut hänestä suomalaisille.
Voit kertoa Suomelle, että jatkan taistelua.
Haluaisitko tehdä seurantajutun?
Sano, jos voin jotenkin auttaa.
Kun kirjoitin takaisin, hän vastasi usein välittömästi kuin takertuen mahdollisuuteen keskustelun aiempaa tiiviimmästä jatkumisesta.
Kesällä Cantu oli toiveikas. Yli 20 vuoden jälkeen oli tapahtunut käänne: avaintodistaja oli myöntänyt valehdelleensa oikeudessa. Tuomari määräsi teloitukselle toimeenpanokiellon.
Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, ja loppuvuodesta asiat menivät alamäkeä. Cantun viestit muuttuivat synkemmiksi. Se, mikä riitti yhdelle tuomarille, ei riittänyt kahdelle vetoomustuomioistuimelle. Ne eivät halunneet ottaa tapausta käsittelyyn. Keinot teloituksen estämiseksi loppuivat.
28. helmikuuta kello 18.28 Cantu sai kuolettavan annoksen pentobarbitaalia ja kuoli 21 minuuttia myöhemmin. Vielä kuolinvuoteellaan hän toivoi, että joku jatkaisi tapauksen tutkintaa.
En tietenkään tiedä, oliko Cantu syytön.
Muistan, että keskustelimme asiasta valokuvaajan kanssa vankilavierailun jälkeen. Se tuntui jotenkin väärältä. Ikään kuin arvioisimme epäreilusta asemasta – vapaudesta käsin – haastateltavan rehellisyyttä ja tarkoitusperiä.
Ajattelin, että ei sillä lopulta ollut väliä, ei jutun tai yhteydenpidon kannalta. Ei ketään pitäisi enää 2000-luvulla tuomita kuolemaan tai vuosikymmeniksi eristysselliin.
Amerikkalaisten joukossa tällainen ajattelu on vähemmistössä. Enemmistö hyväksyy kuolemanrangaistuksen, eikä sen alasajoa ole näköpiirissä. Päinvastoin: republikaanien todennäköinen presidenttiehdokas Donald Trump ajaa kuolemanrangaistuksia huumekuriireille. Jo hänen viime kaudellaan liittovaltio teloitti parissa vuodessa enemmän ihmisiä kuin 50 edellisenä vuonna yhteensä.
Edes demokraatti Joe Biden ei enää puhu kuolemanrangaistusta vastaan niin kuin vielä vuoden 2020 vaalien alla.
Viimeisessä viestissään Cantu kertoi juuri siitä, mistä odotinkin: teloituksensa ajankohdasta. En vain ehtinyt saada tietoa häneltä, vaan uutiskanava CNN:n notifikaatiosta. Se painaa. Etten sanonut mitään takaisin.
Cantulla oli tapana lopettaa tekstinsä aina samoihin sanoihin, joista minäkin hänet muistan: All is calm, all is bright. Sen voisi suomentaa: Kaikki on hyvin.
Viimeisessä viestissä hän ei enää sanonut niin.
Kirjoittaja on HS:n Washingtonin-kirjeenvaihtaja.
Kolumni| Sain Ivanilta viestin, mutta sitten hänet tapettiin – avaamaton viesti ei jätä rauhaan
18
0
04.03.2024
Kuolemanrangaistuksen alasajoa ei ole Yhdysvalloissa näköpiirissä.
Vuosi sitten tapasin kuolemaantuomitun miehen. Hänen nimensä oli Ivan Cantu, kotoisin Dallasista, tuolloin 49-vuotias. Eronnut.
Joku saattaa muistaakin jutun hänen kokemuksistaan eristyssellissä Texasissa. Siellä hän oli istunut kahdesta murhasta jo yli 20 vuotta.
Viime viikolla sain kuulla Cantun kuolemasta. Hänestä tuli ensimmäinen Texasissa teloitettu vanki vuonna 2024.
Tuntui pahalta. Muistin heti, että minua odotti häneltä yksi lukematon viesti.
Haastattelun jälkeen jäin pitämään Cantun kanssa yhteyttä.
Olisi tuntunut kiittämättömältä vain kadota. Pääasiassa hän piti minut ajan tasalla tapauksensa etenemisestä ja kiitti aina siitä, että olin kirjoittanut........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Mort Laitner
Donald Low
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
Michael Kwet
