Juhana Vartaisen kaudella Helsingin pormestarius on jäänyt varsin näkymättömäksi. Kaupunkidemokratia näyttää kärsivän johtamisvajeesta.
Pormestari Juhana Vartiaisen (kok) kausi on Helsingissä yli puolivälin. Vaalikauden kääntyessä loppupuoliskolle Helsingin on syytä aloittaa keskustelu siitä, mitä hyvä pormestarityö tarkoittaa. Pormestarius on Vartiaisen kaudella jäänyt varsin näkymättömäksi.
Kaupunkidemokratia näyttää kärsivän johtamisvajeesta. Kaupunkilaisten johtamisesta puuttuu nyt asukkaiden aktiivinen osallistaminen ja avoin julkinen ajatustenvaihto tulevaisuudesta. Kun tällaista edestä johtamista ei ole, kaupunkilaiset päätyvät kinastelemaan keskenään siitä, millainen olisi hyvä Helsinki.
Espoo ja Vantaa vaikuttavat samaan aikaan paikantaneen omat prioriteettinsa. Espoo haluaa olla perheiden ja koulutettujen maahanmuuttajien valinta, Vantaa edullista asumista tarjoava ja kaikenlaista työtä tekevien kaupunki. Kummallakin kaupungilla on tietysti myös vaikeutensa – joita maakuntia suosiva valtionosuusmalli ei helpota – mutta ne ovat molemmilla tiedossa.
Helsinki sen sijaan ei tällä hetkellä oikein tiedä, mitä olla. Tai sitten Helsinki haluaa olla aivan kaikkea, mikä on mahdotonta. Ainakaan pormestari ei avoimesti keskustele visioistaan kaupunkilaisten kanssa.
Paikallisdemokratian näkökulmasta tämä on valitettavaa. Helsingissä asuminen ja eläminen on monille hyvin aktiivinen valinta. Asuminen on kallista ja arki välillä vaivalloistakin. Oman kaupungin tulevaisuus ei ole pikkuseikka.
Pormestari Vartiainen on halunnut profiloitua ennen kaikkea taustahahmona ja erilaisten poliittisten intressien hiljaisena yhteensovittajana. Vartiaisen Helsingissä asiat käsitellään mieluiten kulisseissa eikä kiistoja puida julkisesti. Se tuntuu varmasti luontevalta pormestarista, joka on taustaltaan tutkija eikä ammattipoliitikko tai muutosjohtaja.
Tällainen johtamistapa antaa kuitenkin suhteettomasti valtaa kaupungin eri hallinnonaloille ja eri alojen apulaispormestareille – ja ennen kaikkea Helsingin virkamieskoneistolle. Julkinen keskustelu näyttää olevan Vartiaiselle pikemminkin peikko kuin keino, jolla reippaasti tavoitettaisiin ja keskustelutettaisiin eri tavoin ajattelevia asukkaita. Kaupunkilaisista tulee tässä johtamismallissa turhan passiivisia ja pahimmillaan valtapelin kohteita. Lähidemokratiaa se ei kehitä.
Helsinki ei tietenkään ole kokoomuslaiselle pormestarille helppo johdettava. Liittoutuessaan punavihreä blokki eli vihreät, vasemmistoliitto ja Sdp ovat voima, jota ei noin vain voi ohittaa. Sovittelua siis tarvitaan, kuten myös kärsivällistä työtä kulisseissa.
Helsingin kaupunki työntekijöineen ja osastoineen on lisäksi voima itsessään, kymmeniätuhansia työllistävä koneisto. Monien virastojen pitkän ajan kuluessa muodostuneet käytännöt ovat jähmeitä. Helsinki edustaa niin hyvässä kuin pahassakin perinnettä, jossa rakenteiden jatkuvuus on arvo, vaikka kaupungin johto vaihtuu. Tällaista ajattelua ei pidä romuttaa, mutta hallintorakenteiden tulee muuttua muun yhteiskunnan mukana. Sekin vaatii aktiivista johtamista.
Politiikassa hitaalle taustatyölle ja sovittelulle on paikkansa, mutta kaupunkilaisia ei voi johtaa pelkästään niin. Kun kaupunkilaisille ei puhuta ääneen eikä heitä johdeta edestä, erilaiset ajattelutavat purkautuvat lopulta mitä banaaleimmilla tavoilla. Yksi haluaa kävellä ladulla ja toinen hiihtää rauhassa. Yksi haluaa ajaa autolla kauppaan, toinen estää autoilun kokonaan.
Helsingin vahvuuksia ovat avoimuus ja liberaali henki. Helsinkiläiset sietävät ja hyväksyvät mitä moninaisimpia tapoja olla ja elää, jos he itse kokevat, että omakin tapa olla on hyväksytty, asioita kehitetään ja ongelmiin tartutaan.
Helsinkiläisistä olisikin saatavissa irti paljon yhteisöllisyyttä, ylpeyttä omasta kaupungista ja tulevaisuuden kunnianhimoa. Se ei onnistu kulisseissa, vaan johtamalla ihmisiä – suoraan ja vaikeitakaan asioita kaihtamatta.
Paikallisdemokratian ja -keskustelun on Helsingissä oltava muutakin kuin vaalit kerran neljässä vuodessa. Siksi myös Vartiaiselta itseltään voi toivoa näkymää siihen, miten hän haluaa johtaa kaupunkia pormestarikautensa loppuajan.
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja.
Kolumni| Helsingin pormestarin pitäisi johtaa avointa keskustelua
28
32
04.02.2024
Juhana Vartaisen kaudella Helsingin pormestarius on jäänyt varsin näkymättömäksi. Kaupunkidemokratia näyttää kärsivän johtamisvajeesta.
Pormestari Juhana Vartiaisen (kok) kausi on Helsingissä yli puolivälin. Vaalikauden kääntyessä loppupuoliskolle Helsingin on syytä aloittaa keskustelu siitä, mitä hyvä pormestarityö tarkoittaa. Pormestarius on Vartiaisen kaudella jäänyt varsin näkymättömäksi.
Kaupunkidemokratia näyttää kärsivän johtamisvajeesta. Kaupunkilaisten johtamisesta puuttuu nyt asukkaiden aktiivinen osallistaminen ja avoin julkinen ajatustenvaihto tulevaisuudesta. Kun tällaista edestä johtamista ei ole, kaupunkilaiset päätyvät kinastelemaan keskenään siitä, millainen olisi hyvä Helsinki.
Espoo ja Vantaa vaikuttavat samaan aikaan paikantaneen omat prioriteettinsa. Espoo haluaa olla perheiden ja koulutettujen maahanmuuttajien valinta, Vantaa edullista asumista tarjoava ja kaikenlaista työtä tekevien kaupunki. Kummallakin kaupungilla on tietysti myös vaikeutensa – joita maakuntia suosiva........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Tarik Cyril Amar
Mort Laitner
Bradley Blankenship
Michael Kwet
