Minua fiksumpi ihminen olisi tajunnut, että pienten lasten vanhemmuus on vain väliaikainen vaihe elämässä. Nyt yritän keksiä, mitä sen jälkeen voisi tehdä, kirjoittaa Jaakko Kangasluoma kolumnissaan.

Olin yön yli poissa kotoa. Palattuani odotin kohtaavani ikävöivät lapsijoukot.

”En huomannut”, totesi kahdeksanvuotias kuopus poissaolostani.

Lasten kasvaessa ja itsenäistyessä vastaavien tapahtumien määrä on lisääntynyt, ja niin totta kai pitääkin. Prosessin edetessä olen kuitenkin tajunnut, että minä en kasva – enkä itsenäisty.

Minulta puuttuu exit-suunnitelma vanhemmuudesta.

Fiksumpi ihminen tajuaisi, että pienten lasten vanhemmuus on vain väliaikainen vaihe elämässä, ja senkin jälkeen olisi kenties tehtävä jotain. Itseltäni on mennyt tämä vääjäämättömyys ohi, ja nyt päiväni ovat alkaneet täyttyä kumisevasta tyhjyydestä.

On ryhtiliikkeen aika. Asiaa voi lähestyä excel-hengessä, yksi käänne kerrallaan. Kun lapsiin käytetty aika vapautuu, tilalle on tultava jotain. Vaikkapa näin:

Lapset tekevät itselleen ruokaa: Ala käydä kuntosalilla.

Lapset tekevät minulle ruokaa: Hylkää sali tarpeettoman raskaana ja ala treenata maratonia varten.

Lapset vaihtavat autokyytini julkisiin: Unohda maratonharha ja kirjoita kirja.

Lapset alkavat kutsua minua etunimellä: Tunnusta kirjan kirjoittamisen loputon vaikeus ja aloita kuoroharrastus.

Lapset menevät kesätöihin: Lopeta kuoroharrastus laulutaitoon liittyvistä syistä, joiden olisi pitänyt olla tiedossa jo alkujaan. Opettele kalastamaan.

Lapset lähtevät yksin ulkomaille: Kalasta. Muista, ettet oikeastaan pidä kalasta.

Lapset saavat ajokortin: Hanki kasvatuslaatikoita ja perusta ”yrttitarha”. Kerro asiasta suurieleisesti somessa.

Lapset muuttavat pois kotoa: Myy käyttämättömät kasvatuslaatikot somen kierrätysryhmässä ja aloita remontti.

Lapset valmistuvat ja menevät töihin: Käy sienessä ja lopeta se toistuvien metsään eksymisten jälkeen. Remontoi innoissasi.

Lapset lakkaavat käymästä kotona: Palkkaa remonttifirma korjaamaan remontin jäljet.

Lapset lakkaavat soittamasta: Istu aivan hiljaa remontoidussa kodissa ja katso valokuvia.

Anna tyhjyyden kumista ja tyydy kohtaloosi.

QOSHE - Kolumni| Tein virheen, joka sysää vanhemman loputtomaan tyhjyyteen - Jaakko Kangasluoma Hs
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Tein virheen, joka sysää vanhemman loputtomaan tyhjyyteen

26 9
25.04.2024

Minua fiksumpi ihminen olisi tajunnut, että pienten lasten vanhemmuus on vain väliaikainen vaihe elämässä. Nyt yritän keksiä, mitä sen jälkeen voisi tehdä, kirjoittaa Jaakko Kangasluoma kolumnissaan.

Olin yön yli poissa kotoa. Palattuani odotin kohtaavani ikävöivät lapsijoukot.

”En huomannut”, totesi kahdeksanvuotias kuopus poissaolostani.

Lasten kasvaessa ja itsenäistyessä vastaavien tapahtumien määrä on lisääntynyt, ja niin totta kai pitääkin. Prosessin edetessä olen kuitenkin tajunnut, että minä en kasva – enkä........

© Helsingin Sanomat


Get it on Google Play