HIFK:n konkurssi ei ole loppu, vaan mahdollisuus uuteen alkuun. Tällä kertaa se pitää tehdä kunnolla.
Kuva: Saara Peltola / Lehtikuva
Kun tieto HIFK Fotboll Ab:n konkurssista tuli julki torstaina, ei voi sanoa yllättyneensä. IFK:n murheellinen räpiköinti on jatkunut jo vuosien ajan yhdestä pelastusrenkaasta toiseen.
Nyt ei tullut enää pelastusrengasta. Uutta rahoittajaa ei löytynyt, vaikka osakeantia jatkettiin kuukausikaupalla. Fanitkin äänestivät lompakoillaan.
Signaali näyttää aika selvältä. Yhä useampi innokas IFK:n kannattaja kyllästyi loputtomaan tekohengittämiseen. Sen ainoa lopputulos oli kitkuttaa nipin napin hengissä seuraava kausi läpi, vailla mitään suunnitelmaa tai toivoa tulevasta.
Ei sellaisessa toiminnassa ole mitään järkeä. Ei edes – eikä varsinkaan – silloin, kun ovessa lukee helsinkiläisen urheilun neljä ikonisinta kirjainta.
HIFK joutuu aloittamaan taipaleensa uudelleen alasarjoista.
Sami Okkonen valmensi HIFK:ta viime kaudella. Kuva: Antti Hämäläinen / Lehtikuva
HIFK:n kuolonkouristusten syitä on perattu jo vuosien ajan. Lyhyesti sanottuna HIFK:n miesten edustusjoukkueen ongelmana oli, ettei seuran perustuksia koskaan rakennettu kunnolla.
HIFK:lla ei ole uskottavaa huipputason junioritoimintaa. Ei ole omaa stadionia, harjoituskeskusta tai toiminnan kotia. Eikä kukaan seuran vastuullisissa tehtävissä ollut ole halunnut ohjata resursseja minkään näistä korjaamiseen.
Kaiken on pitänyt tapahtua heti ja välittömästi, ainoastaan välitön mielihyvä ja seuraava Stadin derby silmissä.
Rahoittajaksi ilmoittautui yksi toisensa jälkeen huterampia helppoheikkejä. Heidät toivotettiin avosylin tervetulleeksi. Oli sitten kyseessä kiinalainen liikemies Lucas Chang Jin, ex-erotuomari Heikki Pajunen tai kuka hyvänsä muu, rahat on otettu kysymättä sen suurempia kysymyksiä. Mahdollisuus menestyä on, tietenkin, houkuttelevaa.
Valitettavasti kellään ei ole ollut esittää pitkäjänteistä suunnitelmaa HIFK:n kehittämiseksi. “Nykytilan vakauttaminen” on aina ollut taikasana, eli toisin sanoen “Veikkausliigassa saa tosi paljon rahaa” ja siellä on pysyttävä tai sinne on noustava, hinnalla millä hyvänsä.
Yhtäkään näistä massimiehistä ei ole kiinnostanut mikään muu kuin ne neljä kirjainta: HIFK.
Seuran jääkiekkopuolen luoma brändi oli heidän silmissä se taikasana, jonka olisi pitänyt korjata kaikki ongelmat. HIFK kiinnostaa, HIFK houkuttaa. Kunhan vain voitetaan se seuraava peli, saadaan se yksi tähtipelaaja tai ison nimen valmentaja.
Kukaan ei halunnut tehdä sitä vaikeaa työtä. Lopputulos oli valitettavan ilmiselvä jo vuosien ajan.
HIFK:n kannattajat voivat nähdä tämän päivän loppuna. Helppoa ei varmasti ole. Seuran kannattaminen lienee ollut jo riittävän raskasta, kun sen hyvinvoinnista on saanut kantaa huolta vuodesta toiseen.
On myös toisenlainen tapa nähdä tämän päivän uutinen: vapautus. Nyt aidosti HIFK:sta välittävät ihmiset voivat ottaa seuran kohtalon käsiinsä, pois surkeilta helppoheikeiltä.
IFK:n on aloitettava uudelleen alusta alasarjojen kautta. Se ei ole loppu vaan suuri mahdollisuus.
Jos ette usko, katsokaa 175 kilometriä pohjoiseen Tampereelle. Tampere Unitedin nousu tuhkasta on uskomaton esimerkki siitä, mitä seuran päätyminen rakastaviin käsiin voi tarkoittaa.
Voin auliisti myöntää, että kun Unitedin puuhamiehet pistivät seuran uudelleen pystyyn Tampereen harrastajasarjassa, nauroin ääneen. Enkä pelkästään siksi, että hyvät ystäväni pelasivat samaisessa puuhastelusarjassa. Ei siitä mitään tulisi.
Tie alkoi TUKI-futiksesta 2011 ja jatkui Kutosen, Vitosen, Nelosen ja Kolmosen kautta Kakkoseen. Seura kesti jopa putoaminen takaisin Kakkosesta Kolmoseen ja palasi myöhemmin takaisin.
HIFK:ssa pystytään aivan samaan – jos työntekoon ollaan valmiita.
Stadin derbyt kävivät hyvin kaupaksi Veikkausliigassa. Muutoin HIFK:n vetovoima lippuluukulla ei ollut kummoista. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Unitedissa ymmärrettiin, ettei tärkeintä ole nousta ylös niin nopeasti kuin mahdollista. Seura on miesten joukkueen kehittämisen lisäksi rakentanut hyvää junioritoimintaa ja perusti matkalla myös naisten joukkueen.
Ytimeen nostettiin ottelutapahtuma ja seuran yhteisöllisyys. Unitedin peleistä tehtiin paikka, jonne on aidosti kiva mennä. Seuraa rakennetaan maltilla, pala palalta. Ja seuran johto on erittäin avoin sen taloudellisista tunnusluvuista. Kaikki tietävät koko ajan, missä mennään. Se on todella kunnioitettavaa.
Kiirettä parrasvaloihin heillä ei ole. Mutta kuin palkintona seuran toimijoiden upeasta työstä United aloittaa Ilveksen rinnalla uudella Tammelan stadionilla ensi kaudella. Pyynikin kotikutoiset olot ovat lopullisesti historiaa.
Hulppeat puitteet varmasti auttavat kehittämään toimintaa uudelle tasolle.
Kaikki tämä on mahdollista myös HIFK:lle, mutta tällä kertaa perustukset pitää valaa kunnolla. Se vaatii vuosien omistautumista ja kovaa työtä vailla lupausta minkäänlaisesta palkinnosta.
Ensisijaisen tärkeää olisi miettiä muutamaa asiaa: miksi HIFK:n miesten jalkapallon edustusjoukkue on olemassa, ja keitä varten? Mikä meille on tärkeintä? Miten teemme tästä meille kaikille kodin?
Jos innokkaita tekijöitä löytyy tarpeeksi, löytyy varmasti myös kysymyksille vastauksia. Ja samalla HIFK antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun siksi seuraksi, mikä sen olisi aina pitänyt olla.
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Mort Laitner
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
visit website
