Ukrainan asemasota peittää alleen sodankäynnin muutoksen.

On olemassa kenraalien inhoama sanonta. Sen mukaan he valmistautuvat aina edelliseen sotaan.

Esitäpä tämä väite kenelle hyvänsä kenraalille, niin puna nousee hänen poskilleen ennen kuin ehdit suorituskykyä sanoa. Jokainen sotilasjohtaja on aivan varma siitä, ettei väite koske häntä itseään.

Tietyssä mielessä kenraalit ovat oikeassa. Tuskin mihinkään tulevaisuudentutkimuksen alaan pannaan maailmanlaajuisesti niin paljon rahaa kuin sodankäynnin tulevaisuuden miettimiseen. Jokaisen sotilaan geeneissä on tieto, ettei sodassa kannata jäädä toiseksi.

Samaan syssyyn kenraalit viittaavat kuitenkin mielellään Ukrainaan. Siellä näytetään käyvän juuri sitä edellistä sotaa, jossa panssarit möyryävät, jalkaväki kaivautuu ja tykistö on taistelukentän jumala.

Onko tulevaisuuden sota siis sittenkin kenraaleiden vanhaa sotaa? Vai onko jotain jäänyt huomaamatta?

Tulevaisuus on arvaamaton. Tulevaisuudentutkijat puhuvat heikoista signaaleista. Ne määritellään tapahtumiksi tai ilmiöiksi, joita voidaan pitää ensimmäisinä merkkeinä muutoksista. Heikot signaalit ovat hämmentäviä, odottamattomia ja jopa provokatiivisia. Usein niiden ensimmäiselle havaitsijalle saatetaan jopa nauraa.

Harva olisi kaksi vuotta sitten uskonut, että sotalaivattoman Ukrainan merivoimien droonit ajavat Venäjän mahtavan sotalaivaston käpälämäkeen Mustallamerellä.

Tai että jalkaväen sotilaan kauhuksi nousee räjähdelennokki, jota ei pääse pakoon. Ja kaikeksi karmeudeksi viimeiset hetket tallennetaan videolle koko maailman katsottavaksi.

Olisiko muutoksen heikko signaali pitänyt nähdä jo neljä kuukautta ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan? Tuolloin Ukrainan asevoimien Bayraktar-lennokki tuhosi ensimmäistä kertaa venäläisten tykistöaseman Donbasissa ja otti sen vielä videolle. Aika monelta taisi tämä jäädä huomaamatta.

Puolustusvoimien tutkimuspäällikkö, insinöörieversti Jyri Kosola sanoi HS:n haastattelussa tammikuussa, että sodankäynnissä ollaan nyt samanlaisen suuren harppauksen edessä kuin juuri ennen toista maailmansotaa.

Silloinkin teknologia mahdollisti paljon enemmän kuin mitä näkyi asevoimien varastoissa: maailmansodan alla lennettiin vielä osin kaksitasoisilla lentokoneilla mutta vain kolme vuotta myöhemmin V2-raketti nousi jo avaruuteen.

Tämän päivän harppauksen mahdollistavat robotiikka, tekoäly ja vaanivat aseet. Kosolan mukaan yksi syy Ukrainan sodan jämähtämiseen asemasodaksi onkin paradoksaalisesti mullistavassa lennokkiteknologiassa: kenraaleiden vaalimia kalliita aselavetteja ei uskalleta tuoda etulinjaan, koska niistä tulee niin helppoja maaleja. Kukapa olisi uskonut vielä pari vuotta sitten.

Kirjoittaja on puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa seuraava HS:n toimittaja.