Maailmalla moni itsevaltainen johtaja seuraa nyt tarkkaan, miten vahvasti Yhdysvallat ja EU jatkavat Ukrainan tukemista. Johtopäätökset vaikuttavat Suomeenkin.
Suomessa on jo jonkin aikaa ollut suosittua toistella presidentti Mauno Koiviston tunnetuksi tekemää ajatusta ”ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”. Tällaiselle optimismille onkin ollut perusteita: Suomelle ja suomalaisille on käynyt pääsääntöisesti hyvin maailman myllerryksissä.
Siksi ei ollutkaan ihme, millainen kohu syntyi Ulkopoliittisen instituutin johtavan tutkijan Charly Salonius-Pasternakin kehotettua reserviläisiä huolehtimaan siitä, että he ovat vuoden 2025 alussa ”elämänsä kunnossa, fyysisesti ja henkisesti”.
Salonius-Pasternakin mielipiteestä, sen esittämistavasta tai hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä. Täytyy silti myöntää, että kun olen parin viime kuukauden aikana sekä ajanut 2 000 kilometriä Ukrainassa että tavannut poliitikkoja, analyytikoita ja sotilaita Kiovassa, Varsovassa, Vilnassa ja Tallinnassa, huomaan siteeraavani Koiviston sijaan Aku Ankan puhuvaa koiraa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.”
Yhdysvalloissa ulkopolitiikan konsensus on päättynyt. Presidentiksi tahtova Donald Trump flirttailee sen ajatuksen kanssa, että Yhdysvallat irtautuisi Natosta. Samaa hän kyllä vihjaili viimeksikin, mutta Yhdysvallat vahvisti läsnäoloaan Euroopassa. Nyt trumpilaiset tosin valmistautuvat valtaan tehokkaammin, joten maan suhde Natoon todennäköisesti vähintään muuttuisi.
Euroopassa Trumpin puheet hermostuttavat, sillä valtaosa Euroopan maista on ulkoistanut puolustuksensa Yhdysvalloille. Vain vähän kärjistetysti sanoen Euroopan Nato-maat rypistelevät otsaansa ja huutavat 30 kielellä ”laukaus, laukaus, sarja”.
Euroopassa kyllä tiedetään, että puolustuksesta on otettava vastuuta. Venäjän hyökkäyssodasta huolimatta linjan muuttaminen on vaikeaa.
EU:ssa puolestaan tärkeä liima eli sisämarkkinat hapertuvat, kun isot maat jakavat valtavia valtiontukia. Samalla tuki Ukrainalle rakoilee, mistä Unkarin vääntö huippukokouksessa on vain yksi merkki.
Yhdysvaltojen tavoin EU ei ole päättänyt, mitä se käytännössä haluaa Ukrainassa. Se selittää lyhytnäköisyyttä. Sama empiminen näkyy puolustustuotannon käynnistämisessä.
Ukrainassa on tietenkin huomattu lännen elintärkeän tuen hiipuminen samalla kun rintamatilanne on jumiutunut. Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden puhuu jo avun jatkamisesta ”niin kauan kuin se on mahdollista”. Ukrainassa sisäiset kiistat alkavatkin nousta pintaan.
Samaan aikaan yhä itsevaltaisemmaksi muuttuvan Kiinan eliitissä tehdään puhdistuksia. Silloin johtajan lähipiirissä korostuu uskollisuus, eikä johtajan ajatuksia enää haasteta. Se lisää sodan riskiä, varsinkin jos talous yskii. Vaikka niin ei kävisikään, Yhdysvallat joutuu keskittymään aiempaa enemmän Aasiaan.
Kaikki tämä sopii Venäjän johdolle. Se odottelee käymällä kulutussotaa Ukrainassa, kun kaatuneiden määrällä ei ole väliä ja enemmistö venäläisistä tukee sotaa vähintään passiivisesti. Lännen pakotteet eivät pure, mutta Venäjän aseteollisuus toimii aivan eri teholla kuin lännessä, ja lisää aseita saa Pohjois-Korealta ja Iranilta. Suomea voi kiusata masinoimalla turvapaikkaa hakevia rajalle. Venäjä toimii tässä avoimesti, mikä on uutta. Lisää on odotettavissa.
Kiina, Venäjä, Pohjois-Korea, Iran ja monet muut katsovatkin nyt lännen toimia. Ukrainassa on kyse paitsi Ukrainan tulevaisuudesta ja Euroopan turvallisuudesta, myös Yhdysvaltojen ja oikeastaan muunkin lännen uskottavuudesta. Naapurin maita haaliva Venezuela näyttää jo mallia.
Synkkä lista ei tarkoita, että Suomessa olisi syytä hätääntyä. Suomen puolustus on hyvällä tolalla. Venäjä yrittää sekoittaa Suomea toimittamalla siirtolaisia rajalle siksi, ettei se pysty uhkaaman Suomea taloudellisesti, poliittisesti eikä sotilaallisesti. Silti kaikenlaiseen on varauduttava.
Puhuvan koiran ja Koiviston näkemykset eivät suljekaan toisiaan pois. Kovina aikoinakin on hyvä olla optimisti, mutta silloin optimismia on rakennettava teoilla. Se tarkoittaa päätöksiä lännen johtajilta. Länsi on Venäjää vahvempi, kun toimii.
Myös päättämättä jättäminen on teko, nyt todennäköisesti kallein ja meihinkin vahvasti vaikuttava.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
Kolumni| Elämme pian nykyistäkin kovempia aikoja, ystävä hyvä, jos länsi empii Ukrainan avustamista
13
34
14.12.2023
Maailmalla moni itsevaltainen johtaja seuraa nyt tarkkaan, miten vahvasti Yhdysvallat ja EU jatkavat Ukrainan tukemista. Johtopäätökset vaikuttavat Suomeenkin.
Suomessa on jo jonkin aikaa ollut suosittua toistella presidentti Mauno Koiviston tunnetuksi tekemää ajatusta ”ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”. Tällaiselle optimismille onkin ollut perusteita: Suomelle ja suomalaisille on käynyt pääsääntöisesti hyvin maailman myllerryksissä.
Siksi ei ollutkaan ihme, millainen kohu syntyi Ulkopoliittisen instituutin johtavan tutkijan Charly Salonius-Pasternakin kehotettua reserviläisiä huolehtimaan siitä, että he ovat vuoden 2025 alussa ”elämänsä kunnossa, fyysisesti ja henkisesti”.
Salonius-Pasternakin mielipiteestä, sen esittämistavasta tai hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä. Täytyy silti myöntää, että kun olen parin viime kuukauden aikana sekä ajanut 2 000 kilometriä Ukrainassa että tavannut poliitikkoja, analyytikoita ja sotilaita Kiovassa, Varsovassa, Vilnassa ja Tallinnassa, huomaan siteeraavani Koiviston........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Rami G Khouri
Belen Fernandez
Tarik Cyril Amar
Mort Laitner
Bradley Blankenship
Michael Kwet
