Laillisuusmies Leo Mechelinistä oli moneksi. Arvelen, että hän luopuisi mielellään osasta kunniakseen nimettyä katua ansioituneen naisen hyväksi.

Mitä jos kunnioittaisimme senaattori Leo Mechelinin (1839–1914) elämäntyötä pätkäisemällä hänen mukaansa nimetystä kadusta Helsingissä sen eteläpään?

Tämä vaatii nyt varmaankin vähän selittämistä.

Kuvitellaan, että nainen kävelee Mechelininkatua ja puhuu puhelimeensa. Merkki tuskin on Nokia, sen markkinajohtajuus tuli, oli ja meni. Sitä Oy Nokia Ab:ltä ei kuitenkaan voida ottaa pois, että yritys synnytti puheyhteyden vallankumouksen maailmassa.

Nainen on entisen Marian sairaalan kohdalla. Mechelininkadun tuo osuus oli vuoteen 1954 Kalmistokatu. Mechelininkatua venytettiin etelään, kun sairaalan uusi lisäsiipi olisi sijainnut Kalmistokadulla. Se ei ollut sairaalalautakunnan mielestä sopivaa.

Kuvittelemamme nainen on matkalla äänestämään. Hän tuskin ajattelee Nokiaa tai Leo Mecheliniä. Enkä ajatellut minäkään ennen kuin vastikään luin filosofian tohtori Elisabeth Stubbin kirjan Leo Mechelin (Into Kustannus 2018).

Leo Mechelin oli Helsingin ensimmäisen valtuuston puheenjohtaja. Säätyvaltiopäivien senaattori ja valtio-oikeuden professori oli myös kansainvälisen rauhanliikkeen aktivistina liikkeessä, josta mutkien kautta kehittyi Nobelin rauhanpalkinto.

Oikeusperiaatteen mies taisteli Suomen perustuslain puolesta Venäjän sortovaltaa vastaan. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin aikana hän oli maanpaossa Ruotsissa, kunnes tämän murhan jälkeen palasi Suomeen sankarina.

Vuonna 1871 Mechelin oli perustamassa ystävänsä, puuhiomonomistaja Fredrik Idestamin kanssa erästä Nokia Aktiebolagia, joka myöhemmin laajeni puubisneksestä autonrengas-, kumisaapas-, kaapeli- ja. . . niin, matkapuhelin- ja televerkkoaloille.

Elisabeth Stubbin kirjassa on esimerkkejä, kuinka jotkin Mechelinin ajamat hankkeet epäonnistuivat. Pankkiirinakin työskennellyt senaattori olisi voinut tietysti käyttää kyynärpäitään, mutta vastaan olisi saattanut asettua oma periaate: ”Oikeus on tärkeämpää kuin valta.”

Helsinkiläinen Lauri Sarkki ehdotti HS:n mielipideosastossa, että entisen Kalmistokadun osuus Mechelininkadusta nimettäisiin ansioituneen naisen mukaan. Ajatuksella on perustansa: Leo Mechelin vaikutti senaattorina, kun vuonna 1906 Suomessa toteutui naisten täysi äänioikeus ja vaalikelpoisuus.

Mechelininkatu lohkaistiin Nordenskiöldinkadusta vuonna 1917. Jos ansioitunut nainen ottaisi nyt osan Mechelininkadusta nimiinsä, olisi se varmaankin myös naisasiamies Leo Mechelinin mieleen. Kuka ilmoittautuu?

Kirjoittaja on HS:n kaupunkitoimittaja.