Pelon kasvaessa aggressio hakee kohdettaan ja kohdistuu niihin ihmisiin, jotka eivät ole valmiita kannattamaan kaikkein kovimpia keinoja nyt ja heti.
Suomi vuonna 2023 on oudossa tilassa. Vuosikymmeniä opettelimme vähän enemmän ruotsalaisiksi: pehmeiksi, positiivisiksi, huomioon ottavaisiksi. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Äkkiä ruotsalaisten onkin pitänyt ryhtyä enemmän suomalaisiksi: varautuneemmiksi, varustautuneemmiksi, kovemmiksi.
Ukrainassa on oikea hätä, ja ihmisiä kuolee. Pieni hätä on myös meidän suomalaisten puolesta. Kovina aikoina on kiusaus kovettua, myös toisiamme kohtaan.
Muistatteko Ukrainan sotaa edeltäneen ajan, vaikka siitä tuntuu olevan ikuisuus?
Kesällä 2019 HS kertoi, että ajan henki on haavoittuvuus. Normaaliin elämään kuuluvia asioita on alettu Suomessa pitää mielenterveysongelmina. Nuoret hakevat terapiasta apua myös taloudellisiin vaikeuksiin tai yksinäisyyteen.
Kriminologian professori Janne Kivivuoren mukaan Suomi on myös herkistynyt selvästi 1990-luvulta. Kun väkivaltaa on vähemmän, alttius ilmoittaa lievästäkin väkivallasta lisääntyy, koska ihmiset tulevat sille herkemmiksi.
Tämähän on tervettä: mielenterveysongelmista puhutaan, väkivaltaan puututaan. Yhteiskunta on mennyt hyvään suuntaan, jos otamme toisemme huomioon, vaikka joskus stressaamme liiankin pienestä. En kaipaa niitä aikoja, kun esimerkiksi rasismia tai perheväkivaltaa vähäteltiin.
Mutta mitä tapahtuu, kun suomalaiset ovat muuttuneet lempeämmiksi ja maailma ympärillä muuttuu julmemmaksi?
Ukrainan sodan käymisen lisäksi Venäjä puskee turvapaikanhakijoita Suomeen. Lähi-idässä soditaan siviilien hengestä piittaamatta. Nato-Suomi hankkii lisää aseita, koska on pakko, ja leikkaa sosiaalietuuksia, koska on pakko.
Jos olisin nuori, miettisin, kuka vei sen tulevaisuuden, jonka piti olla jokaiselle sukupolvelle entistä parempi.
Syksyllä 2023 ajan henki Suomessa ei enää todellakaan ole haavoittuvuus. Muutos on ollut häkellyttävän nopea. Rajoja on järkevää sulkea, mutta puheissa mennään pidemmälle. Jos joku ehdottaisi keskitysleirejä itärajan turvapaikanhakijoille, vartijoita tuskin olisi vaikea löytää.
Tarkoittavatko kovat ajat automaattisesti kovia arvoja? Onko nuorten herkkyys heikkoutta, suorastaan itsepetosta? Niinhän pilkallisesti ”lumihiutaleista” puhuvat tuntuvat ajattelevan. Joillekin ankarien aikojen paluu voi tuntua melkein kuin revanssilta: taas on kovuudelle tilausta.
Suomi on asevelvollisuuden takia kovin eri tilanteessa kuin useimmat Euroopan maat, joissa sotimisen hoitaa ammattilaisarmeija. Meille maanpuolustus on aina henkilökohtaista. Tämä pakottaa minutkin ajattelemaan sitä, mitä en haluaisi ajatella – omia poikiani.
Nyky-Suomessa pojat on kasvatettu olemaan helliä, puhumaan tunteistaan ja ottamaan toiset huomioon. Ei vain siksi, että sille on tilaa; myös siksi, ettei se vanha kovuus niin totta ollut. Rintamalta palattiin aikoinaan mieli rikki. Molemmat isoisäni hoitivat sodan traumoja viinalla. Suomalaisten itsemurhat olivat pitkään maailman huippua, kun vaikeista asioista ei osattu puhua.
Nyt Venäjä on palauttanut väkivallan uhkan maailmaan, joka toivoi jättäneensä sen taakseen. Meidän on nojattava uhkaa vastaan. Se ei ole meidän valintamme.
Paljon me voimme kuitenkin valita. Pelon ja ahdistuksen kasvaessa aggressio hakee kohdettaan. Usein se kohdistuu niihin ihmisiin, jotka eivät ole valmiita kannattamaan kovimpia keinoja nyt ja heti. Ikään kuin Vladimir Putinia vaarallisempi vihollinen olisi meidän oma inhimillisyytemme, vaikka se jos mikä erottaa meidät hänestä.
Inhimillisyys on pitkän rauhan ja vaurauden tulos. Myös se on puolustamisen arvoista.
Uudessa ajassa ei kannatakaan kaivata vanhaa kovuutta, koska se oli lopulta haurasta. Sen sijaan voimme opetella lujuutta.
Lujuuteen kuuluu kyky sopeutua. Lujuus on sitä, ettei säntäillä ja syytellä vaan harkitaan ja kuunnellaan, muita ja itseä. Ihminen ei luhistu pieniin vastoinkäymisiin – mutta ei myöskään luovu arvoistaan vain siksi, että pelkää.
Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.
Kolumni | Kovina aikoina on kiusaus kovettua
17
44
26.11.2023
Pelon kasvaessa aggressio hakee kohdettaan ja kohdistuu niihin ihmisiin, jotka eivät ole valmiita kannattamaan kaikkein kovimpia keinoja nyt ja heti.
Suomi vuonna 2023 on oudossa tilassa. Vuosikymmeniä opettelimme vähän enemmän ruotsalaisiksi: pehmeiksi, positiivisiksi, huomioon ottavaisiksi. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Äkkiä ruotsalaisten onkin pitänyt ryhtyä enemmän suomalaisiksi: varautuneemmiksi, varustautuneemmiksi, kovemmiksi.
Ukrainassa on oikea hätä, ja ihmisiä kuolee. Pieni hätä on myös meidän suomalaisten puolesta. Kovina aikoina on kiusaus kovettua, myös toisiamme kohtaan.
Muistatteko Ukrainan sotaa edeltäneen ajan, vaikka siitä tuntuu olevan ikuisuus?
Kesällä 2019 HS kertoi, että ajan henki on haavoittuvuus. Normaaliin elämään kuuluvia asioita on alettu Suomessa pitää mielenterveysongelmina. Nuoret hakevat terapiasta apua myös taloudellisiin vaikeuksiin tai yksinäisyyteen.
Kriminologian professori Janne Kivivuoren mukaan Suomi on myös herkistynyt........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
