Poliisi saapuu jouluaattona kotiin, jossa pöydät notkuvat pulloista. Vankilassa vartijat ovat tarkastaneet jokaisen saapuneen lahjan. Maaret Kallio kuvaa kolumnissaan joulun, joka on monille suomalaisille totta.
Hätäkeskuksen päivystäjällä on aattoiltana virkapuku päällään, mutta tonttulakki päässään. Hän on juuri päättänyt elvytyspuhelun onnistuneesti. Joulu näyttää varjojaan.
Perhe juoksee hankeen pakoon, väkivalta turmelee aaton, ja yksinäinen soittaa humalassa itsetuhoisista ajatuksistaan.
Sitten tulee soitto lapselta. Hän on tavattoman reipas, liiankin. Pieni kertoo hätätilanteesta kotona, kuuntelee tarkoin korvin ohjeet ja viipyy linjalla mielellään niin pitkään kuin mahdollista. Joulun ensimmäinen turvallinen aikuinen on viimein puhelimen päässä.
Oi joulu, oi rauha. Kohtele pientäsi hellimmin.
Poliisi saapuu kutsuttuna kotiin, josta joulukin on syrjäytynyt. Vaikka kaduilla on hiljaista, neljän seinän sisällä on meneillään taistelu, joka ei omin avuin taltu.
Pöydät notkuvat pulloista. Pitkien pyhien hilpeä putki on kehittynyt kaaokseksi. Tilanne tihenee sakeaksi, riidat eskaloituvat, kunnes räjähtää.
Sinipukuiset toimivat rauhallisin ottein. Lähtiessään poliisi tarkastaa vielä koko asunnon. Uunissa on mustaksi palanut kinkku. Rauha löytyy, mutta vasta poliisilaitoksen putkasta.
Oi joulu, oi juhla. Saavu vielä tännekin.
Lämpimän keltaisten jouluvalojen keskelle kiirehtii auto, jota kukaan ei toivoisi oman kotinsa eteen. Siniset valot erottuvat joulun kullasta viiltävästi vilkkuen.
Ensihoito askeltaa sisään ripeästi mutta rauhallisesti. Koko suku on paikalla. Pöytään on katettu kalat, mädit, laatikot ja rosollit, mutta juhla kääntää selkänsä ja tunnelma muuttuu leikaten. Lasten katseet ovat hämmentyneet, silmät suurina vanhemmissa.
Jouluaatto jää mummin elämän viimeiseksi päiväksi. Tyttären repivä tuskan huuto halkoo iltaa. Lumi laskee hiutaleitaan hiljaa, taivas on tähtikirkas.
Oi joulu, oi rauha. Kuule kauas jonnekin.
Sosiaali- ja kriisipäivystys on auki joka päivä, läpi vuoden. Yksinäisten soitot etsivät yhteyttä, rinnalla kulkijaa pyhän jakajaksi. Elämä ei kumarra pyhiä, vaan kuolema vierailee joulunakin.
Kriisityöntekijän saapuessa kotikäynnille kynttilät lepattavat ulko-oven lyhdyissä. Vain hetkeä aiemmin koti on odottavin mielin koristeltu kauniiksi ja kuusi koristeltu yhdessä.
Suuri suru kysyy joulun armoa. Kun kaikki hajoaa hetkessä, ainoa turvapaikka on toinen ihminen. Suru valtaa tilan ja jää vieraaksi pitkäksi aikaa. Vaikka toivoa ei vielä missään näy, se on yhä olemassa.
Oi joulu, oi rauha. Huokaise läpi surunkin.
Vauvojen teholla kuuluu pieniä piippauksia ja tossujen kahinaa, vaikka paikalla vuorottelevat elämä ja kuolema.
Nuorten vanhempien selät ovat surusta kumarat, ja lasittuneissa silmissä kiiltää ääretön menetys. Toisten kasvoilla välkehtii väkevä toivo.
Hellin käsin hoitaja pukee ompelemaansa punaista tonttupukua alle kilon painoiselle pikkuiselle. Se on edestä päälle asetettava essu, jonka pukeminen ei rasita haurasta keskosta.
Jokaisella pikkuruisella potilaalla on päässä pienen pieni tonttulakki. Joulupukki tekee tuloaan. Vaikka vauvat eivät sitä ymmärrä, sisaruksille ja vanhemmille se tuo joulun.
Oi joulu, oi rauha. Suojaa pyhän pienintäkin.
Paikallinen pappi kaartaa vankilan pihaan pitääkseen aaton tärkeän hartauksen. Harmaan ankea sali on koristeltu kauniiksi juhlaa varten.
Naisvankien käsissä ovat syntyneet herkät piparkakkutalot lumisine kattoineen. Vartijat ovat tarkastaneet jokaisen saapuneen lahjan. Joulu on saapunut tännekin, missä häpeä tuntuu kasvaneen ihoon kiinni.
Totiset kasvot janoavat papin sanoja: kuinka joulukin syntyi vaatimattomuuteen, kuinka synnit voi saada anteeksi, kuinka armo kuuluu jokaiselle.
Naisten mieleen nousevat lapsuuden joulut, joihin liittyivät lähes aina viranomaiset. Viimeinkin joulussa on kaivattua rauhaa.
Oi joulu, oi rauha. Saavu taloon jokaiseen.
Hätäkeskuksen päivystäjä on vaihtanut virkapuvun siviileihin ja ajaa yön tummuudessa kotipihaan. Lumi natisee kenkien alla. Puoliso on jo laittanut joulusta onnelliset lapset nukkumaan. Pöydässä palavat punaiset kynttilät, ja lautasella odottaa lohileipä.
Hän istuu olohuoneen sohvalle kuuntelemaan hiljaisuutta. Taivaan tumma kansi kaartuu kattojen ylle. Kuu hohtaa hellää valoaan, ja kuusien oksat hohkaavat lumen valkeaa. Jossain kaukana helähtää tiuku.
On joulu. On rauha.
Kolumnin tapahtumat ovat fiktiivisiä, mutta ne perustuvat asiantuntijahaastatteluihin. Kiitos hätäkeskuspäivystäjä Tiina Kraft, johtava kriisityöntekijä Nina Vaahtera, ylikonstaapeli Mikko Martikainen, espoolainen paloesimies, vastasyntyneiden teho-osaston hoitaja Maiju ja vankilanjohtaja Kaisa Tammi.
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Nikkei Editorial
Ali Fathollah-Nejad
Rami G Khouri
visit website
