Emme saa jättää lapsiamme somen armoille tai odottaa, että vain koulu, hallitus tai terveydenhuolto hoitaa. On uskallettava kääntää katse kohti koteja, kirjoittaa Maaret Kallio kolumnissaan.
Järkyttävät tapahtumat vantaalaisessa koulussa ovat vaikuttaneet jokaiseen meistä. Äärimmäisen uhan realisoituminen turvallisen arjen keskellä horjuttaa sekä lasten että aikuisten perustoja. Kauhun vallatessa syyllisiä etsitään hanakasti.
Hirvittävän tragedian osapuolet ovat lapsia, mikä nostaa katseen erityisesti meihin aikuisiin. Miten voimme rakentaa turvaa ja rauhaa maailman tarjotessa yhä kammottavampia kauhukuvia?
Somessa aihe kuohahti heti, ja se tavoitti lapset jopa ennen aikuisia. Uutisten pauhatessa mieleni karkasi välittömästi myös omiin lapsiini. Keneltä he koulupäivän aikana kuulevat uutisen ensimmäisenä?
Lapsilleni kävi uutisten saapuessa hyvin, kuten suurimmalle osalle suomalaisista lapsista. Kuopukseni luokassa aihetta oli käsitelty opettajien johdolla erinomaisesti tuoreeltaan. Kotona juteltiin lisää ja erityisesti siitä, mitä some oli heille jo suoltanut. Lapsilla oli tietoa, muttei kykyä käsitellä sitä aikuisten lailla. Myös väärän informaation leviäminen on lasten käyttämissä kanavissa erityisen vikkelää.
Seuraavana päivänä appiukkoni, lasten ukki, vei kuopuksen harrastukseen, kuten joka keskiviikko. Appi laittoi viestiä, että olivat jutelleet kouluampumisesta, ja tilanne tuntuu rauhalliselta. Minua sen sijaan itketti, onnesta ja turvasta. Kuulumisten kyselyt ukin takapenkillä on kultaa, jonka arvoa emme riittävästi ymmärrä.
Kannamme yhteisesti suurta huolta lapsistamme ja nuoristamme. Valtaosa heistä voi hyvin, mutta pahoinvoivien joukko voi yhä huonommin. Huoli on paikoin sumentanut kirkkainta katsettamme, ja on syytä kysyä, olemmeko unohtaneet olennaisen.
Kriisin puhjetessa sekä some että lehdet täyttyivät ohjeista hakeutua auttavien puhelimien ja kriisichattien äärelle, ja linjat kävivät kuumina. Osalle lapsista matalan kynnyksen palvelut ovatkin jopa ainoita mahdollisuuksia keskusteluun aikuisen kanssa.
Samaan aikaan unohtuu, että suurimmalla osalla on turvallinen aikuinen kotona tai lähipiirissä. Ihan tavallinen vanhemmuus on alikäytetty mutta voimakas resurssi. Mikään ei tuota lapselle samanlaista turvaa kuin tutun ja turvallisen aikuisen läsnäolo sekä arjessa että kriisissä.
Meidän on uskallettava kääntää katse enemmän kohti kotia. Se ei tarkoita vanhempien syyllistämistä, vaan ennen kaikkea lujaa uskoa vanhempiin. Mielenterveyttä ja turvaa ei tule ulkoistaa vain ammattilaisille.
Me emme saa jättää lapsiamme somen armoille tai odottaa, että vain koulu, hallitus tai terveydenhuolto hoitaa. Vanhemman väkevä läsnäolo on lapsen tärkein koti. Pysyvä paikka kuuntelijana, kyselijänä, rasittavana rajaajana ja loputtomasti rakastavana aikuisena.
Vahvistaessamme ihan tavallisia vanhempia olemme lastemme asian ytimessä. Vanhempina emme saa menettää uskoamme siihen, että me itsessämme riitämme pitkälle. Kasvoistamme heijastuva rakkaus on väkevintä kasvuvoimaa lapselle. Silloinkin, kun itse uskossamme horjumme.
Maaret Kallion kolumni| Tavallinen vanhemmuus on alikäytetty resurssi – Mielenterveyttä ja turvaa ei voi ulkoistaa vain ammattilaisille
11
223
06.04.2024
Emme saa jättää lapsiamme somen armoille tai odottaa, että vain koulu, hallitus tai terveydenhuolto hoitaa. On uskallettava kääntää katse kohti koteja, kirjoittaa Maaret Kallio kolumnissaan.
Järkyttävät tapahtumat vantaalaisessa koulussa ovat vaikuttaneet jokaiseen meistä. Äärimmäisen uhan realisoituminen turvallisen arjen keskellä horjuttaa sekä lasten että aikuisten perustoja. Kauhun vallatessa syyllisiä etsitään hanakasti.
Hirvittävän tragedian osapuolet ovat lapsia, mikä nostaa katseen erityisesti meihin aikuisiin. Miten voimme rakentaa turvaa ja rauhaa maailman tarjotessa yhä kammottavampia kauhukuvia?
Somessa aihe kuohahti heti, ja se tavoitti lapset jopa ennen aikuisia. Uutisten pauhatessa mieleni karkasi välittömästi myös omiin lapsiini. Keneltä........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Nikkei Editorial
Ali Fathollah-Nejad
Rami G Khouri
