Kaivoskuntiin odotetaan jättipottia uuden veron myötä, mutta naapurikunnat jäävät nuolemaan näppejään.

Lapin aavoilla on käynyt pitkään kuhina, joka muistuttaa kultaryntäyksen ajasta 1870-luvulla. Kultaryntäyksessä kaivajia virtasi keväisin pohjoiseen onneaan koettamaan. Kun viesti muhkeista saaliista kiiri eteenpäin, yrittäjiä tuli lisää.

Samankaltaista ilmiötä on todistettu viisitoista viime vuotta sen jälkeen, kun Kittilän kultakaivos aloitti. Kanadalainen Agnico Eagle Mines onnistui luomaan Kittilän Kiistalaan kaivoksen, joka niin sanotusti käy ja kukkuu. Se tekee tulosta, työllistää, kehrää verotuottoa ja on maineeltaan puhtoinen.

Kun yksi onnistuu, muiden kiinnostus herää. Lapissa ovat viime aikoina käyneet potkimassa kiviä kaikki länsimaiset kaivosyhtiöt. Kuume on ollut niin kovaa, että viime vuonna malminetsinnän volyymi kohosi Suomessa 94 miljoonaan euroon. Se on korkein luku koskaan.

Etsintään ja valmisteluun myös tärvätään rahaa riskejä kaihtamatta. Sodankylän Viiankiaavalla kansainvälinen jättiyhtiö Anglo American on käyttänyt jo satoja miljoonia euroja viidentoista vuoden aikana ilman, että mitään tuottoa menetetylle rahalle olisi varmistunut.

Lupiakaan suunnitelmille ei ole, mutta toteutuessaan tämä Sakatin kaivos räjäyttäisi pankin. Suurin kysymys on edelleen, pysyykö malmion päällä oleva suojeltu suoalue kosteana kaivoksesta huolimatta. Kaivosyhtiön mukaan pysyy, koska kilometrien mittainen kaivostunneli vedetään kohteeseen kaukaa.

Sakatin monimetallikaivosta suunnitellaan Sodankylään. Esiintymän päällä sijaitsee Viiankiaavan suojeltu suoalue. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Kultaryntäyksen aikaan löydöksistä maksettu raha oli kaivajan taskussa nopeasti. Nykyään siitä, kun geologi hihkaisee löytäneensä malmin, menee tyypillisesti vähintään 20 vuotta ennen kuin hanke on luvitettu.

Lupien lisäksi kaivokselle pitää hankkia hyväksyntä paikallisilta asukkailta sekä muilta elinkeinoilta – Lapissa matkailulta. Kuntapäättäjät ovat ison asian äärellä, kun valtuusto päättää, tuleeko kuntaan kaivos vai ei.

Kun luvat on saatu, on edessä vielä tämän ajan kenties suurin kysymys. Mistä saadaan käsiparit tekemään kaikki työ?

Paikallisen väestön hyväksyntää on edistänyt tämän vuoden alusta lanseerattu kaivosvero, johon nykyinen hallitus teki kehysriihessään jo toisen kiristyksen. Monessa nykyisessä ja tulevassa kaivoskunnassa on hierottu käsiä yhteen, kun on mietitty tuottoja.

Verotuotosta kaivoskunnat saavat 60 prosenttia ja valtio loput. Hyötyjiä on vain muutama, suurimpina Kittilä, Sodankylä, Keminmaa ja Sotkamo.

Naapurikunnille kaivosvero jättää pahan mielen. Pottia voisi jakaa niillekin, jos ne kärsivät ympäristöhaitasta tai osallistuvat muuten kustannuksiin.

Kirjoittaja on HS:n toimittaja.