Kyykin iltaisin keräilemässä Lego-palikoita olohuoneen lattialta ja tajusin mahani olevan tiellä, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan. Kolumnin lopussa voit kertoa, kuinka sinä olet onnistunut elämäntapamuutoksessa.
Viime viikolla treenasin keski-ikäisen futisfaijakollegani kanssa paikallisella lähiökuntosalilla. Ahdasta oli. Uudenvuodenlupauksilla oli osuutta asiaan, päättelimme.
Rautaa nostellessamme mietin, kuinka monesti olinkaan aiemmassa elämässäni tehnyt katteettomia lupauksia ja hommannut salikortin tai sukset tammikuun alussa vain hyytyäkseni helmikuuhun mennessä.
Aiemmassa elämässäni, sanon.
Kymmenen vuotta sitten en olisi todellakaan uskonut, että olisin nyt – lähes viisikymppisenä – elämäni kunnossa ja harrastaisin liikuntaa useana päivänä viikossa.
Muistan ärsyyntyneeni suunnattomasti artikkeleista, joissa esimerkiksi silloinen ulkoministeri Alexander Stubb esiteltiin urheilemassa jopa kesken työmatkojensa. Itse elin silloin yrittäjänä taaperoarjen, univajeen ja vesivahingon keskellä ja mietin, miten helvetissä tässä muka vielä liikkumaan ehtisi – ja että valtioneuvoston jäsenelläkin olisi varmasti tähdellisempää tekemistä to do -listallaan.
Nyt ymmärrän, että liikunta antaa enemmän kuin ottaa. Saan yhdessä työpäivässä enemmän aikaan, kun urheilen.
Mutta edelleenkään en usko elämäntaparemontteihin, jotka toteutuisivat kertarysäyksellä tai uudenvuodenlupausten ansiosta. Oma muutokseni alkoi vähin erin, enkä itsekään tiedä, mistä tarkalleen.
Siitäkö, kun kyykin iltaisin keräilemässä Lego-palikoita olohuoneen lattialta ja tajusin mahani olevan tiellä melkein kaikessa, mitä teen? Vai siitä, kun heittelin riemuitsevaa kaksivuotiasta ilmaan, sain nöyryyttävästi noidannuolen ja melkein pudotin lapseni?
Silläkin oli varmasti osuutensa asiaan, että ystäväni suositteli minulle erinomaista joogaohjaajaa Hannea, kun olin ollut pitkässä leikkauskierteessä. Tai sillä, että pienyritykseemme palkattiin valmentaja Tomi, joka kohensi välittömästi henkilökunnan hyvinvointia.
Ja sillä, että kerran futisfaijakollega ehdotti viikoittaista padel-vuoroa. Peliporukka on ollut nyt kasassa pian viisi vuotta.
Vuosikymmeniä apartheidin vastaista työtä tehnyt arkkipiispa Desmond Tutu siteeraa eräässä dokumentissa vanhaa viisautta siitä, miten elefantti oikein kuuluu syödä. Vastaus on, että pala kerrallaan.
Itse etenen liikunnassa viikko kerrallaan. Sunnuntaisin kysyn itseltäni, minä päivinä aion liikkua, mihin aikaan ja miten. Menenkö yksin, lasten tai vaimon kanssa vai kavereiden tai ehkä koiran. Siitä on tullut tapa, ja jotenkin ihmeellisesti se toimii.
Sopiva määrä vanhaan kyllästymistä, sosiaalista porkkanaa ja urheilun jälkeistä dopamiinia on hoitanut homman. Mutta jokainen viikko on aloitettava alusta.
Kirjoittaja on helsinkiläinen mediapersoona, yrittäjä ja kolmen lapsen isä, joka aikoo seuraavaksi käydä vesijuoksemassa ja se se vasta naurettavan näköistä hommaa on.
Kolumni| Riku Rantala kertoo, kuinka hän onnistui elämäntaparemontissa
3
0
11.01.2024
Kyykin iltaisin keräilemässä Lego-palikoita olohuoneen lattialta ja tajusin mahani olevan tiellä, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan. Kolumnin lopussa voit kertoa, kuinka sinä olet onnistunut elämäntapamuutoksessa.
Viime viikolla treenasin keski-ikäisen futisfaijakollegani kanssa paikallisella lähiökuntosalilla. Ahdasta oli. Uudenvuodenlupauksilla oli osuutta asiaan, päättelimme.
Rautaa nostellessamme mietin, kuinka monesti olinkaan aiemmassa elämässäni tehnyt katteettomia lupauksia ja hommannut salikortin tai sukset tammikuun alussa vain hyytyäkseni helmikuuhun mennessä.
Aiemmassa elämässäni, sanon.
Kymmenen vuotta sitten en olisi todellakaan uskonut, että olisin nyt – lähes viisikymppisenä – elämäni kunnossa ja........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Nikkei Editorial
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
