Monimuotoisuus ei ole suomalaisfirmoissa hyvesignalointia vaan rahaa, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan.
Pari viikkoa sitten – kansainvälisenä naistenpäivänä – haastattelu Helsingin Sanomissa pisti silmään. Siinä kuituvalmistaja Ahlstromin englantilainen toimitusjohtaja Helen Mets suomi suomalaisyrityksiä siitä, että niiden johto on liian miehinen.
Mets ihmetteli, miksi monimuotoisuus ei ole kaikkien yritysten asialistan kärjessä, ”kun tiedetään, että erilaisista ihmisistä muodostuvat tiimit edistävät suorituskykyä ja kasvua”.
Mets on tietysti oikeassa: esimerkiksi vuonna 2022 Suomessa pörssiyhtiöiden johtoryhmien jäsenistä vain 28 prosenttia oli naisia.
Toisaalta oman kokemukseni mukaan suomalaisfirmoissa monimuotoisuus kyllä on asialistalla. Olen viime vuosina vieraillut erilaisissa yrityksissä luennoimassa tai vetämässä keskusteluja lähes viikoittain, ja lähes joka kerta myös monimuotoisuuden lisäämistoiveet ovat tulleet esiin.
Silti jotkut epäilevät, että monimuotoisuushöpinät ovat korulauseita, joita yritykset lisäävät strategioihinsa valkopestäkseen julkikuvaansa. Hyvesignalointia!
Tietenkään kyse ei ole hyvesignaloinnista. Yksikään yritys ei nosta yhtäkään asiaa strategiaansa kuin yhdestä ainoasta syystä: rahan takia.
Monimuotoiset työryhmät todella ovat tuottavampia kuin muut – ja luovempia.
Myös maailmanhistoria tarjoaa meille kiehtovia esimerkkejä siitä, miten erilaisuuden sietäminen ja eri kulttuurien kohtaaminen ovat olleet vaurauden ja sivistyksen synnyttäjiä.
Tämä kävi selväksi, kun kuuntelin tuoreen jakson mainiosta Virtasen taloushistoria -podcastista.
Siinä tietokirjailija Ari Turunen lyö faktat tiskiin: ei ole sattumaa, että Piilaakso syntyi San Franciscoon, että Amsterdamista nousi Itä-Intian kauppakomppania tai että Kiinan Hangzhou oli 1000-luvulla maailman rikkaimpia ja suurimpia metropoleja.
Kaikkia niitä ja monia muita menestystarinoita yhdistää monimuotoisuus, kuten Turunen väkevästi todistaa kirjassaan Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit – eli miten erilaisuuden sietäminen synnyttää vaurautta ja sivistystä.
Avainsana ei Turusen mukaan ole suvaitsevaisuus, vaan sietäminen. Se ei ole aina helppoa, kuten Helen Metskin haastattelussaan totesi: erilaisten ihmisten mukaan tuominen luo myös jännitteitä.
Mutta nimenomaan jännitteet opettavat ajattelemaan eri tavalla – ja erilaista ajattelua tarvitaan, jos halutaan muuttua.
Jos Suomi mielii menestyä talouden, työn ja teknologian massiivisessa murroksessa, meidän on oltava valmiit antamaan aitoja mahdollisuuksia mahdollisimman erilaisille ihmisille sukupuoleen tai opinto- ja kulttuuritaustaan katsomatta. Samasta puusta veistetään sutta.
Kirjoittaja on media-alan yrittäjä ja tietokirjailija, jonka on pitänyt opetella sietämään työryhmissään myös ihmisiä, jotka kannattavat Helsingin Jokereita.
Riku Rantalan kolumni| Monimuotoisuus ei ole yrityksille hyvesignalointia vaan on tehokas tapa tehdä rahaa
13
7
21.03.2024
Monimuotoisuus ei ole suomalaisfirmoissa hyvesignalointia vaan rahaa, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan.
Pari viikkoa sitten – kansainvälisenä naistenpäivänä – haastattelu Helsingin Sanomissa pisti silmään. Siinä kuituvalmistaja Ahlstromin englantilainen toimitusjohtaja Helen Mets suomi suomalaisyrityksiä siitä, että niiden johto on liian miehinen.
Mets ihmetteli, miksi monimuotoisuus ei ole kaikkien yritysten asialistan kärjessä, ”kun tiedetään, että erilaisista ihmisistä muodostuvat tiimit edistävät suorituskykyä ja kasvua”.
Mets on tietysti oikeassa: esimerkiksi vuonna 2022 Suomessa pörssiyhtiöiden johtoryhmien jäsenistä vain 28 prosenttia oli naisia.
Toisaalta........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Nikkei Editorial
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
