Työterveyshuolto on yksi harvoista asioista, joista hallitus, työnantajat ja ammattiyhdistysväki ovat yhtä mieltä.
Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituskauden tässä vaiheessa kansalaisille lienee tullut jo selväksi, että hallituksen ja työntekijöitä edustavan ammattiyhdistysliikkeen välit ovat lievästi ilmaisten kurjat.
Eläkerahojen hallinnoinnin lisäksi on kuitenkin yksi etu, joka yhdistää.
Se on työterveyshuolto.
Nykymuotoisesta työterveyshuollosta sovittiin työnantajien ja palkansaajien välisessä sopimuksessa vuonna 1971. Sopimuksen sisältö kirjattiin työterveyshuoltolaiksi vuonna 1979.
Sittemmin työterveyttä kehitettiin tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa eli tupoissa. Tupot olivat jokseenkin kaikkia kansalaisia koskevia jättisopimuksia, joissa päätettiin palkkojen lisäksi muun muassa sosiaalieduista.
Työnantajat olivat valmiita maksamaan terveydenhuollosta, jotta he pystyvät paremmin kontrolloimaan poissaoloja.
Aluksi työterveyshuolto oli tarkoitettu työkunnon ylläpitämiseen – ja poissaoloista päättämiseen. Sittemmin toimenkuva on laajentunut.
Tällä vuosisadalla yhtiöt ovat ulkoistaneet nopeasti työterveyshuoltoaan. Siitä on tullut iso bisnes.
Nykyinen hallitus vahvistaa yksityistä terveydenhuoltoa Kela-korvauksia lisäämällä. Ja heikentää julkista terveydenhuoltoa, perusteluna osin lääkäripula.
Moni tutkija on pitänyt työterveyshuoltoa yhtenä syynä siihen, että terveysjärjestelmä Suomessa on kummajainen, epätasa-arvoinen ja kriisissä.
Työterveyshuolto vetää lääkäreitä siisteihin töihin hoitamaan varsin terveitä. Muun muassa vaikeasti sairaat, kalliit leikkaukset, päihderiippuvaiset, työttömät, vähävaraiset ja vanhukset hoidetaan julkisella puolella.
Ei siis ihme, että lääkäreistä on julkisella puolella pula.
Joskus herää epäilys, ovatko terveysyritykset sittenkään niin tehokkaita, kun huomaa, että seuraavana päivänä lääkärillä saattaa olla lukuisia vapaita aikoja. Kivaahan se on.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uusi pääjohtaja Mika Salminen sanoi HS:n haastattelussa joulukuussa, ettei missään muussa maassa ole tällaista työterveysjärjestelmää.
”Resurssit ovat ohjautuneet suhteettomassa määrin melko terveiden ihmisten hoitamiseen”, Salminen sanoi.
THL yritti saada muutosta aikaiseksi edellisellä hallituskaudella. Keskustelu loppui, kun työmarkkinajärjestöt lähettivät yhden tiedotteen.
Niinpä vanhakantaisessa tupo-hengessä sinetöidystä työterveydestä ei puhuta, perustelevat asiantuntijat asiaa miten tahansa.
Kirjoittaja on HS:n politiikan toimittaja.
Kolumni| Työterveyshuolto on pyhä lehmä, johon ei kajota
16
1
26.04.2024
Työterveyshuolto on yksi harvoista asioista, joista hallitus, työnantajat ja ammattiyhdistysväki ovat yhtä mieltä.
Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituskauden tässä vaiheessa kansalaisille lienee tullut jo selväksi, että hallituksen ja työntekijöitä edustavan ammattiyhdistysliikkeen välit ovat lievästi ilmaisten kurjat.
Eläkerahojen hallinnoinnin lisäksi on kuitenkin yksi etu, joka yhdistää.
Se on työterveyshuolto.
Nykymuotoisesta työterveyshuollosta sovittiin työnantajien ja palkansaajien välisessä sopimuksessa vuonna 1971. Sopimuksen sisältö kirjattiin työterveyshuoltolaiksi vuonna 1979.
Sittemmin........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Mort Laitner
Donald Low
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
