Yksi kuluneen viikon ilonaiheitani oli työpaikkamme harjoittelijalta saamamme palaute siitä, että parin kuukauden mittaisen harjoittelun puolivälissä olo tuntuu jo haikealta: ”Koko työporukka on täynnä ihania ihmisiä ja oon tuntenut oloni tervetulleeksi.”

Saan työssäni seurata työelämän erilaisia trendejä ja ilmiöitä. Kun vaatimusten ja käytettävissä olevien resurssien koetaan koko ajan kiristyvän, ongelmia yritetään ratkoa standardoimalla työtä ja työntekijöitä. Kaikenlaista joustoa karsitaan tuottavuuden parantamisen nimissä. ”Koska harjoittelijat tarvitsevat ohjausta eikä meillä ole aikaa, emme valittavasti voi ottaa harjoittelijoita” on monen nuoren valitettavan usein saama vastaus hakemukseensa.

Julkisen alan eläkevakuuttaja KEVAn tilastot osoittavat, että muutaman viime vuoden aikana työnantajien mahdollisuudet uudelleensijoittaa osatyökykyisiä ihmisiä ovat olennaisesti heikentyneet. Viimeksi kuluneiden viikkojen aikana työelämäpuhetta on kuohuttanut headhunterin tokaisu 57-vuotiaalle naiselle, että tämä on liian vanha kokemustaan ja osaamistaan vastaaviin vaativiin tehtäviin.

Samanaikaisesti työpaikoilla kehitetään työhyvinvointia ja johtamista ennennäkemättömän paljon. Kaikenlainen parhaus on myös pesiytynyt työelämäsanastoomme: oman alansa huippuyksiköiksi ilmoittautuvat työnantajat kilpailevat alansa parhaista työntekijöistä. Paitsi urheilumaailmasta tuttu valmentava johtaminen, myös kilpailu ja karsinta ovat löytäneet työelämäpuheesta retorisen kotinsa.

Näiden esimerkkien valossa työelämän ihmiskäsitys on alkanut kuulostaa samanlaiselta kuin väittely markettien banaaneista; milloin ovat liian raakoja vai ovatko jo ylikypsiä? Hyvällä tuurilla voi saada juuri haluamansa, mutta se kannattaakin syödä nopeasti.

Oman kokemukseni mukaan aikaansaava työyhteisö syntyy siitä, että se koostuu eri-ikäisistä, eri sukupuolia olevista, erilaisista taustoista ja eri asioita osaavista tavallisista ihmisistä, jotka haluavat tehdä työtä yhteiseksi hyväksi sekä kasvaa ja kehittyä tehtävässään. Sellainen porukka toivottavasti tunnistaa myös asiakastarpeen paremmin kuin yksisilmäinen kone.

Kirjoittaja on Helsingin seurakuntayhtymän henkilöstöjohtaja.