Jos jokainen valinta on mahdollisen katastrofin alku, ei ihme, että alkaa ahdistaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Heidi Hagelin.
Kuva: Milla Takala / Lehtikuva
Juttelin lähipiiriini kuuluvan nuoren kanssa. Hän kertoi, että iltaisin ahdistaa välillä niin paljon, ettei saa unta. Sitten keskustelimme ahdistuksen aiheista.
Yritin lohduttaa, ettei hän ole tuntemuksineen yksin. Muitakin ahdistaa. Kelan luvut näyttävät, että nuorten pitkissä sairauspoissaoloissa korostuvat nimenomaan mielenterveysongelmat. Toisaalta monella nuorella menee oikein hyvin. Sen saa selville lukemalla Nuorisobarometria.
Koska vähättely harvoin on voittava strategia, kannattaa nuoria kuunnella herkällä korvalla. Haastattelemani psykoterapeutti Taina Salovuori tapaa tiimeineen noin sata nuorta viikossa. Salovuoren kokemusten mukaan kolmen kärki siinä, mistä nuoret ja nuoret aikuiset haluavat keskustella on: ahdistuneisuus, ihmissuhteet sekä stressi ja riittämättömyydentunne.
Mielenkiintoista – mutta myös surullista – on, että nuorille jäi hänen kuulemansa mukaan koronasta yksinäisyys päälle. Nuoret kertovat, miten esimerkiksi uudessa opiskelukaupungissa ei löydy ihmistä, johon saisi yhteyden. Ei, vaikka yhteiskunta on täysin auki. Me kaikki tarvitsemme vuorovaikutusta, ja jos keneenkään ei ole merkittävää yhteyttä, se tuntuu pahalta.
Keskusteluyhteys voi jäädä syntymättä senkin takia, että nuoret kertovat myös, miten identiteettipolitiikka on uinut sisään oppilaitoksiin. Puhuminen pelottaa, koska on kauheaa, jos sanoo jotenkin väärin. On olemassa tiukat jakolinjat – joko kuulut meihin tai sitten kuulut heihin – ja väärin tulkittu puhe saattaa tietää sosiaalisen elämän loppua. Se on suhteellisen karua, koska nuoruudessa nimenomaan pitäisi olla tilaa etsiä itseään.
Eikä elämä ole mustavalkoista. Siihen kuuluu aina valtavasti sävyjä.
Lue lisää: Nämä vaikeat arjen asiat ahdistavat nuoria aikuisia juuri nyt – ”Korona-aika näkyy yhä”
Suomalaisesta mielenterveyspolitiikasta väitöskirjan tehnyt Karoliina Ahonen puolestaan haluaisi muuttaa isosti tapaa, jolla puhumme asioista. Nuorille pitäisi hänestä sanoa, ettei onni elämässä varmistu sillä, että tekee koko ajan oikeita valintoja. Hän on erittäin oikeassa. Ei ihme, että ahdistaa, jos jokaista valintaa pitää miettiä loputtomasti. Onko koulu oikea? Onko opiskeluala oikea? Takaako tämä hyvän työpaikan?
Elämä tarjoilee joka tapauksessa yllätyksiä. Isojakin. Vaikka miten varmistelisit, elämässä voi tulla eteen oma tai läheisen sairaus, ero, työttömyys tai rahahuolia. Erilaiset surut ja murheet kuuluvat elämään, eivät ne ole merkki epäonnistumisesta – ne ovat elämää.
Olen alkanut viime aikoina miettiä, missä ovat nuorten vanhemmat. Ymmärrän kyllä, että heille ei kerrota kaikki asioita, eikä pidäkään. Mutta jos nuorista tuntuu, ettei kotona ketään kiinnosta eikä kukaan kuuntele.
Itse olen valinnut linjan, jossa yritän olla nuorten kanssa keskustellessani mahdollisimman rehellinen. En usko lainkaan siihen, että hyvä elämä syntyisi täsmälleen oikein tehdyistä valinnoista. Senkin kerron auliisti, että eivät aikuiset aina tiedä, mitä pitäisi tehdä. Välillä pelottaa ja välillä surettaa. Elämänkokemus auttaa jonkin verran, mutta kaikkeen ei voi varautua. Eikä pidäkään. Elämään ei ole käsikirjoitusta, jota seuraamalla asiat hoituvat.
Varsinkaan hyvän elämän mallia ei löydä sosiaalisesta mediasta. Sellaista reseptiä en suosittele ollenkaan, että jää yksin kotiin selaamaan somea. Silloin alkaa helposti kuvitella, että kaikilla muilla on hauskaa tekemistä ja valtavasti ystäviä. Arvatkaa mitä? Ei ole. Eräskin somevaikuttaja kertoi havahtuneensa siihen, että seuraajia on tuhansia, mutta oliko heistä kukaan niin läheinen, että kysyisi, miten hän voi. Ei ollut.
Ahdistusta ei pidä vähätellä. Jos tuntuu yksinäiseltä, sille kannattaa yrittää tehdä jotain. Vaikka pelottaisi, että suunsa avaamalla tulee sanoneeksi jotain tyhmää. Me nimittäin kaikki mokaamme joskus. Sekin kuuluu elämään.
Pääkirjoitus: Nuoret ovat pahasti eksyksissä, missä ovat vanhemmat?
9
0
08.03.2024
Jos jokainen valinta on mahdollisen katastrofin alku, ei ihme, että alkaa ahdistaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Heidi Hagelin.
Kuva: Milla Takala / Lehtikuva
Juttelin lähipiiriini kuuluvan nuoren kanssa. Hän kertoi, että iltaisin ahdistaa välillä niin paljon, ettei saa unta. Sitten keskustelimme ahdistuksen aiheista.
Yritin lohduttaa, ettei hän ole tuntemuksineen yksin. Muitakin ahdistaa. Kelan luvut näyttävät, että nuorten pitkissä sairauspoissaoloissa korostuvat nimenomaan mielenterveysongelmat. Toisaalta monella nuorella menee oikein hyvin. Sen saa selville lukemalla Nuorisobarometria.
Koska vähättely harvoin on voittava strategia, kannattaa nuoria kuunnella herkällä korvalla. Haastattelemani psykoterapeutti Taina Salovuori tapaa tiimeineen noin sata nuorta viikossa. Salovuoren kokemusten mukaan kolmen kärki siinä, mistä nuoret ja nuoret aikuiset haluavat keskustella on: ahdistuneisuus, ihmissuhteet sekä stressi ja riittämättömyydentunne.
Mielenkiintoista – mutta myös surullista –........
© Ilta-Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
