Keskitymme ongelmien osoitteluun ja valittamiseen, vaikka iso osa suomalaisista elää aivan kelpoa elämää, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Johanna Lahti.

Sisulla Suomi on rakennettu. Kuva: Lehtikuva

Katsoin kanadalaisen näyttelijän Eugene Levyn matkailusarjan Suomi-jakson.

Lappia kierrellessä puhutaan totta kai myös sisusta, tuosta suomalaisten erityiskyvystä. Ohjelman suomalaiset vieraat kehuvat sisukkuuttamme, ja sitä yrittää harjoittaa myös vastentahtoiseksi turistiksi käsikirjoitettu Levy itse.

Katsojaan iski tässä kohtaa kiusaantunut olo. Jos sisu on sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta, voimmeko me suomalaiset tosiaan yhä ylpeillä sillä? Onko nykysuomalaisissa jotain poikkeuksellista selviytymiskykyä, jolla pusketaan läpi niin arjen harmauden kuin kriisienkin?

Pakko on vastata, että tuskinpa.

Matkailuohjelman ääressä tuli olo, että tässä retostellaan aika vanhoilla meriiteillä.

Suomalaisten sisukkuutta ennen ja nyt on vaikea faktisesti mitata, mutta epäilemättä sille on historiallista näyttöä: pieni kansa sinnitteli naapureiden puristuksesta itsenäiseksi, selvisi sodista ja rakensi karuista lähtökohdista vauraan hyvinvointiyhteiskunnan. Se on vaatinut muutakin kuin sisua, mutta myös juuri sitä: kovaa työtä, lujuutta ja halua pärjätä.

Missä tämä sinnikkyys on nyt? Ratkaisujen etsimisen sijaan tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä: töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.

On selvää, että Suomi on isojen ongelmien äärellä ja eikä niistä pidä vaieta, mutta se ei ole koko todellisuus. Tämä on yhä yksi maailman hyvinvoivimmista ja vakaimmista maista, jonka kansalaisista iso osa saa elää maailman mittakaavassa suorastaan yltäkylläistä elämää. Kaikilla suomalaisilla ei todellakaan mene hyvin, mutta aika monella menee.

Tältä osalta suomalaisia sopii odottaa enemmän sisua, tahtoa viedä asioita eteenpäin ja uskoa tulevaisuuteen, jotta voimme jatkossakin nauttia näistä hyvistä oloista. Eikä kaikkien tarvitse edes pelastaa maailmaa, vähän sisua tarvittaisiin omassa elämässäkin.

Osalle hyvin pärjääville tuntuu olevan vieras ajatus, että omasta tyytyväisyydestä on vastuu itselläkin ja sen eteen pitää joskus nähdä vaivaakin.

Sisun alkuperäisessä merkityksessä on älytöntä raatamisen eetosta, joka sopiikin painua unholaan. Suomalaiset jussit kuokkivat suolla mistään valittamatta vaikka kuolemaan saakka, ja tällä mentaliteetilla on saatu aikaan paljon vahinkoa useammassa sukupolvessa.

Mutta sisukkuuden parhaille puolille, sitkeydelle ja periksiantamattomuudelle, on näinä aikoina tarvetta.

Sisu on selvästi osa kansallista tarinaa, jota haluamme edelleen kertoa itsellemme ja ulkomaailmalle. Vaaditaan kuitenkin enemmän sinnikkyyttä, yritystä ja vaivannäköä, että tämä tarina on jatkossakin tosi.

QOSHE - Pääkirjoitus: Suomi ylpeilee sisulla – mutta onko sitä enää? - Johanna Lahti
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Pääkirjoitus: Suomi ylpeilee sisulla – mutta onko sitä enää?

15 92
31.03.2024

Keskitymme ongelmien osoitteluun ja valittamiseen, vaikka iso osa suomalaisista elää aivan kelpoa elämää, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Johanna Lahti.

Sisulla Suomi on rakennettu. Kuva: Lehtikuva

Katsoin kanadalaisen näyttelijän Eugene Levyn matkailusarjan Suomi-jakson.

Lappia kierrellessä puhutaan totta kai myös sisusta, tuosta suomalaisten erityiskyvystä. Ohjelman suomalaiset vieraat kehuvat sisukkuuttamme, ja sitä yrittää harjoittaa myös vastentahtoiseksi turistiksi käsikirjoitettu Levy itse.

Katsojaan iski tässä kohtaa kiusaantunut olo. Jos sisu on sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta, voimmeko me suomalaiset tosiaan yhä ylpeillä sillä? Onko nykysuomalaisissa jotain poikkeuksellista selviytymiskykyä, jolla pusketaan läpi niin arjen harmauden kuin........

© Ilta-Sanomat


Get it on Google Play