Kristillinen loppiainenkin on osa työmarkkinoiden muutosta, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Kylmät puhurit jatkuvat hallituksen ja ay-liikkeen välillä. SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ja Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen mielenosoituksessa valtioneuvoston edustalla marraskuussa. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Loppiainen sattuu tänä vuonna lauantaille, koska lauantai sattuu olemaan 6. tammikuuta – siis se oikea loppiaispäivä.
Loppiaista vietetään päivänä, jolloin kolme itämaan tietäjää saapui Betlehemin kaupunkiin katsomaan kapaloitua Jeesus-lasta, kertoo tarinaperinne.
Harva enää muistaa, että Suomessa loppiaisen ajankohdastakin on taannoin päätetty työmarkkinapöydässä.
Nimittäin vielä vuosina 1973-91 loppiainen oli aina lauantaina.
Siis jopa loppiaisesta saatiin työmarkkinoilla sopu takavuosina. Nyt kaikki riitelevät kaikkien kanssa: ay-liike hallituksen ja työnantajien kanssa, ja lisäksi vielä ay-liike keskenään.
Pari sanaa vielä loppiaisesta.
Kun työmarkkinaporukoissa loppiaisen ajankohdasta 70-luvun alussa sovittiin, siinä ei itämaan kolmelta viisaalta mieheltä tai kirkolta paljon kyselty, joskin kirkolliskokous antoi asialle suostumuksensa 1971.
Vasta vuodesta 1992 saakka loppiaista on vietetty aina 6. tammikuuta huolimatta siitä, mille viikonpäivälle se sattuu. Samalla myös helatorstaista tuli kirkollinen vapaapäivä.
Päivämäärärukkausta edelsi tasavaltaa järkyttänyt arkipyhäkiista.
Presidentti Mauno Koiviston eteen tuli kirkkolain muutoksen vahvistaminen 24. tammikuuta 1986. Presidenttiä lainmuutos tympäisi raskaasti. Hän ei nähnyt arkipyhien sirottelussa mitään järkeä.
Kun presidentille oli jätetty jopa lakimuutoksen vahvistusvuosi avoimeksi, hän siirsi sen voimaantulon peräti vuoteen 1992 saakka ja haukkui varmuuden vuoksi esityksen ja sen esitelleen kulttuuriministeri Gustav Björklundin (rkp).
Asiasta nähtiin jälkinäytös vielä eduskunnassakin, kun Koivisto ja tuolloinen eduskunnan puhemies Erkki Pystynen (kok) ottivat yhteen valtiopäivien avajaisissa siitä, kuka mistäkin päättää parlamentarismin nimissä.
Siitä on maailma muuttunut.
Sitä voi miettiä juuri loppiaisena, sillä työmarkkinapoliittinen arki jatkuu ensi viikolla.
Presidentin sisäpoliittinen valta on murentunut. Koiviston aikainen vahvistustemppuilu ei nykypresidentiltä onnistuisi.
Mutta onko niin käynyt tai käymässä myös ay-liikkeelle?
Niistetäänkö siltäkin valta? Sitähän Hakaniemessä pelätään. Pelon taustalla on myös krooninen jäsenkato.
Lue lisää: Kommentti: Nyt se sitten tapahtui – ”Loimaan kassa” selätti mahtijärjestö SAK:n juuri lakkosyksynä
Tästä otetaan nyt mittaa Petteri Orpon (kok) oikeistohallituksen ja ay-liikkeen välillä. Ilmassa on jopa eräänlaisen lopullisen taistelun tuntua.
Ay-liike on järjestänyt koko syksyn ajan poliittisia mielenilmauksia hallitusta ja sen työelämää koskevia muutosesityksiä vastaan. Pelissä on lakko-oikeuden rajoituksia, paikallista sopimista, irtisanomisehtojen rukkausta, muutoksia työttömyysturvaan jne.
Isompia poliittisia lakkoja nähtiin jouluun alussa. Välipäivinä Teollisuusliitto ja ammattiliitto Pro ilmoittivat uusista, suurista, helmikuun alkuun ajoittuvista lakoista, jotka sulkevat esimerkiksi Nesteen Porvoon jalostamon ja Kokkolan teollisuusalueet kahdeksi vuorokaudeksi helmikuun alussa. Operaatio vaatii päiväkausien alasajon.
Hallitus ei voi perääntyä menettämättä kasvojaan. Orpo on sanonut useaan kertaan, ettei hallituksen puntti tutise. Hallituksen tukena on se, että sen taustalla on vaalitulos ja eduskunnan enemmistön tuki.
Yleisradion tuore puoluegallup epäilemättä lisää hallituksen itseluottamusta: kokoomus johtaa, ay-liikettä tukevan Antti Lindtmanin vetämän Sdp:n kannatus laskee. Lakot eivät näytä lisäävän Sdp:n kannatusta, päinvastoin.
Näyttää, että Suomi on matkalla kohti umpikujaa.
Työmarkkinatilannetta ajetaan kriisiin kaiken lisäksi surkeimmalla mahdollisella hetkellä. Taloustilanne osoittautunut tiedettyäkin surkeammaksi. Siltä osin hallitukselta on tulossa uusia avauksia kevään kehysriihessä.
Kristuksen syntymän aikaan oli sentään Raamatun mukaan ainakin itämailla kolme viisasta tietäjää.
Mistähän sellaisia Suomeen saataisiin kevättalveksi?
Pääkirjoitus: Kompuroiva Suomikin tarvitsisi nyt kolmea itämaan tietäjää – mistähän sellaiset löytyisivät?
5
0
04.01.2024
Kristillinen loppiainenkin on osa työmarkkinoiden muutosta, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Kylmät puhurit jatkuvat hallituksen ja ay-liikkeen välillä. SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ja Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen mielenosoituksessa valtioneuvoston edustalla marraskuussa. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Loppiainen sattuu tänä vuonna lauantaille, koska lauantai sattuu olemaan 6. tammikuuta – siis se oikea loppiaispäivä.
Loppiaista vietetään päivänä, jolloin kolme itämaan tietäjää saapui Betlehemin kaupunkiin katsomaan kapaloitua Jeesus-lasta, kertoo tarinaperinne.
Harva enää muistaa, että Suomessa loppiaisen ajankohdastakin on taannoin päätetty työmarkkinapöydässä.
Nimittäin vielä vuosina 1973-91 loppiainen oli aina lauantaina.
Siis jopa loppiaisesta saatiin työmarkkinoilla sopu takavuosina. Nyt kaikki riitelevät kaikkien kanssa: ay-liike hallituksen ja työnantajien kanssa, ja lisäksi vielä ay-liike keskenään.
Pari sanaa vielä loppiaisesta.
Kun työmarkkinaporukoissa loppiaisen ajankohdasta........
© Ilta-Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
