Uusimmat sodat ja selkkaukset Ukrainassa, Lähi-idässä ja muuallakin ovat pilaamassa suurvaltojen suhteita uuteen kylmän sodan kauteen maailmanpolitiikassa. Vanhaakin kylmyyttä on yhä paikoin. Korean niemimaalla kylmä sota on vaikuttanut valtiosuhteissa jo seitsemän vuosikymmenen ajan.

Koreoiden sotaa käytiin siellä vuosina 1950–1953. Pääosapuolina siinä taistelivat keskenään maailmansodan jälkeen perustetut Korean demokraattinen kansantasavalta pohjoisessa ja Korean tasavalta etelässä. Sotaan osallistui Pohjois-Korean puolella Kiinan ja Neuvostoliiton joukkoja. Etelä-Korean puolesta taisteli Yhdysvaltain johtama liittouma YK-lipun alla.

Sota alkoi, kun Pohjois-Korea hyökkäsi asevoimin etelänaapuriin tavoitteena sen liittäminen Kim Il-sungin johtamaan kommunistivaltioon. Taistelut olivat tuhoisia ja verisiä: sadat kylät ja kaupungit raunioituivat, sotilaita kuoli yhteensä yli miljoona, siviilejä pari miljoonaa. Sotiminen lopetettiin vain aselepoon, ei rauhansopimukseen, jota ei ole tehty vieläkään.

Siitä lähtien molempien Korean valtioiden tavoitteena on ollut yhdistyminen. Se on ollut kuitenkin mahdotonta, kun kummallakin on siihen omat ehtonsa, toiselle mahdottomia hyväksyä. Miten yhdistää pohjoisen kommunistinen diktatuuri etelän kapitalistiseen demokratiaan? Tehtäisiinkö tämä neuvotellen vai sotimalla? Tähän saakka molemmat ovat puhuneet neuvottelujen puolesta.

Uusimmat viestit Pohjois-Korean johdosta kertovat, että se olisi hylkäämässä neuvottelutien. Pohjoisen diktaattori Kim Jong-un on määrännyt maan perustuslakia muutettavaksi niin, että maininnat rauhanomaisesta yhdistymisestä poistetaan ja niiden tilalle tavoitteeksi asetetaan valloitussota. Näin siis jatkettaisiin Korean sotaa, joka jäi hänen isoisältään kesken.

Tämä muutos on saanut maailmanpolitiikan tarkkailijat ja tekijätkin kyselemään, voisiko pohjoisen diktatuuri todella aloittaa sotatoimet etelänaapurin alistamiseksi ja valloittamiseksi. Vai onko taas kerran kyse vain pohjoisen puhetavasta, pelotteluretoriikasta?

Voidaan kysyä, mikä on nyt saanut Pohjois-Korean diktaattorin sotajalalle? Yhdeksi herätteeksi arvellaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. Kim ehkä laskelmoi ydinasepelotteen antavan suojaa käydä sotaa tavanomaisin asein ulkovalloista välittämättä. Näinhän Putinin Venäjäkin tekee. Pohjois-Korealla tiedetään olevan käyttövalmiina pelotteeksi riittävää ydinaseistusta.

Tavanomaista aseistusta Pohjois-Korealla on massiivisesti. Sen järeillä tykeillä voidaan helposti ampua Etelä-Korean pääkaupunkiin Souliin asti suurta tuhoa tuottavasti. Aseistettuina sen sotavoimissa toimii nytkin yli miljoona sotilasta, reservissä lisäksi 600 000.

Pohjois-Korean mahdollinen yritys miehittää ja alistaa valtaansa eteläinen naapurivaltio olisi hullunrohkea. Se epäonnistuisi varmasti, kun vastassa olisi Etelä-Korean hyvin varustetut asevoimat tukenaan Yhdysvaltain joukot, joita siellä tukikohdissa on jo valmiiksi noin 30 000 sotilasta.

Kim Jong-un ymmärtänee, ettei isoisän virhettä kannata toistaa. Tällaisessa yrityksessä voisi tuhoutua Kim-dynastiakin.

Vesa Jaakola

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.