Euroopan yhdentäminen alkoi 1950-luvulla pienen piirin ideana ja sitä alettiin toteuttaa muutaman maan poliittisten eliittien hankkeena. Kansojen näkemyksiä yhdentämisen tarpeesta ja keinoista ei tuolloin kyselty.

Eurooppaa on yhdennetty jo yli seitsemän vuosikymmenen ajan. Yhdentäminen jatkui vuosikymmeniä paljolti osallistuvien maiden poliittisten ja taloudellisten eliittien toimintana. Kansanvallan ystävät näkivät siinä suurta demokratiavajetta.

Tuota vajetta vähentämään perustettiin ensin Euroopan talousyhteisöön sen lisäelimeksi Euroopan parlamentti. Vuosia se pysyi vain keskustelukerhona yhdentämisen asioissa. Vasta vuonna 1979 pidetyissä vaaleissa valitut edustajat saivat merkittäviä valtuuksia toimia kansojen edustajina ja äänenä EU-toiminnassa.

Euroopan parlamentti on kooltaan iso toimielin. Siihen valitaan kesäkuun alussa pidettävissä vaaleissa 27 jäsenvaltiosta yhteensä 720 edustajaa, Suomestakin viisitoista.

Parlamentin merkittävin tehtävä on säätää EU-lakeja. Niitä säädetään yhteistyössä Euroopan komission ja valtionjohtajista koostuvan Eurooppa-neuvoston kanssa. Parlamentti päättää myös unionin rahankäytöstä, sen budjetista.

Lisäksi komission on nautittava parlamentin luottamusta.

Tällaisin toimivaltuuksin Euroopan parlamentti vähentää merkittävästi kansanvallan vajetta unionin toiminnassa. EU-maiden kansalaiset voivat siis äänestäjinä vaikuttaa paljonkin siihen, miten maanosaamme yhdennetään.

Ongelmana on ollut, että monissa EU-maissa vain vähemmistö äänioikeutetuista käy äänestämässä parlamenttivaaleissa. Kolmessa jäsenmaassa, Tshekissä, Slovakiassa ja Kroatiassa viime vaaleissa 2019 EU-asiat kiinnostivat äänestäjiä niin vähän, että heistä vain alle 30 prosenttia äänesti. Koko unionissa äänestämässä kävi vain noin puolet siihen oikeutetuista.

Ennustellaan, että lähitulevissa parlamenttivaaleissa äänestysaktiivisuus voi parantua. Mielipidetutkimukset eri EU-maissa kertovat, että monet viime vaaleissa nukkuneet aikovat äänestää nyt kesäkuun vaaleissa. Syitä tähän voi olla moniakin.

Näinä aikoina monissa EU-maissa on uudenlaisia poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisiakin selkkauksia ja jännitteitä. Nyt ei meillä eikä muuallakaan eletä parhaita aikoja, ei etenkään Euroopan yhdentämisen näkökulmasta. Monet saattavat lähteä EU-vaaliuurnillekin vastustamaan omien hallitustensa politiikkaa, etenkin EU-asioissa.

Kaikessa EU-toiminnassa myös äänestäjien näkökulmasta elää kysymys siitä, minkä verran ja millaista yhdentämistä unionialueella tarvitaan. Toisin sanoen kiistellään siitä, mitkä asiat on parempi hoitaa kansallisesti, mitä taas voidaan jättää unionitasolla päätettäväksi. Tarvitaanko jäsenmaissa enemmän vai vähemmän yhteistä Eurooppaa?

Näillä näkymin EU-vaaleista ovat innostuneimpia ne, jotka haluaisivat maihinsa vähemmän Eurooppaa ja Brysselin direktiivejä. Heille on tarjolla kaikissa jäsenmaissa sopivia vaaliehdokkaita varsinkin kansallisissa oikeistopuolueissa. Niille, jopa oikeiston äärilaidoille ennustellaan voittoja kesäkuun vaaleissa.

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.