Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin YK-yleiskokouksessa joulukuussa 1948, siis noin 75 vuotta sitten. Julistus ja sen perustalle tehdyt alan sopimukset on tarkoitettu ihmisten, kansalaisten, hallintoalamaisten suojaksi hallitusten mielivallalta.

Tätä ennen kauan, vuosituhansien ajan elettiin hallitsevien oikeusoloissa. Oli totuttu siihen, että hallitsijoilla oikeuksia oli paljon, hallintoalamaisilla vain vähän jos ollenkaan. Ihmisoikeuksien julistuksessa asia halutaan nähdä toisin.

Hallitusten mielivaltaa koetaan eniten sodan oloissa. Niin myös viime maailmansodan aikaan. Silloinkin kansalaisten perusoikeuksia oli rajoitettu monin tavoin, vähemmistöjä kohdeltiin julmasti, juutalaisia jopa joukkotuhontaan asti.

Tarvittiin siis toisen maailmansodan hirveät kokemukset herättämään idea yleismaailmallisista ihmisoikeuksista. Kun YK-järjestöä perustettiin ehkäisemään uusien sotien syttyminen, ihmisoikeuksien tunnustamisesta, määrittelystä ja vaalimisesta haluttiin oma osansa tätä rauhantyötä.

Aloitteen julistuksesta tekivät länsivaltojen edustajat. He painottivat ihmisoikeuksien valikossa ennen muuta poliittisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia. Neuvostoliitto ja muut sosialistimaat vaativat julistukseen puolestaan taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia ehtona kokonaisuuden hyväksymiselle.

Kompromissina tehdyssä julistuksessa on 30 artiklaa, joihin on kirjattu merkittävimmät oikeudet ja vapaudet. Sen ensimmäinen artikla huokuu syvää humaanisuutta: Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

Ihmisoikeuksien julistus voidaan nähdä perustana moniarvoiselle kansanvallalle ja hyvinvointiyhteiskunnalle. Jos hallitukset toimisivat julistuksen hengen ja sisällön mukaisesti, kaikkien kansojen elinolot olisivat paljon nykyisiä parempia.

Julistuksen 3. artiklassa todetaan: Jokaisella on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Tämä on ehkä merkittävin perusoikeus kaikille. Orjuuttaminen, kiduttaminen ja kuolemantuomio rangaistustapoina on kielletty.

Julistuksessa ja siitä tehdyissä sopimuksissa on kirjattu myös aidon kansanvallan perusasiat: sanan ja ilmaisun vapaus, kokoontumisen ja järjestäytymisen vapaus, oikeus osallistua julkiseen hallintoon etenkin vaaliehdokkaina ja äänestäjinä.

Julistuksen 6.–11. artikloissa säädetään kansalaisen oikeussuojasta. Siinä kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä ja tuomiovaltaa on vain hallituksista riippumattomilla oikeusistuimilla. Nämä ovat oikeusvaltion perusasioita.

Julistuksessa on artiklat myös kansalaisten oikeudesta sosiaaliturvaan ja vapaudesta puolustaa etujaan työmarkkinoilla. Jo 75 vuotta sitten säädettiin, että jokaisella on oikeus samaan palkkaan samasta työstä, oikeus kuulua ammattiyhdistyksiin ja oikeus lepoon ja vapaa-aikaan.

Kaikki valtiot ovat hyväksyneet ihmisoikeuksien julistuksen. Oikeuksien toteuttamisessa hyvät, pahat ja rumat erottuvat toisistaan.

Vesa Jaakola

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.