Oli äänessä sitten amerikkalainen Trump tai suomalainen populisti, puheissa korostuu ajatus ihmisestä oman onnensa seppänä.

Oman onnensa seppä haluaa valtion roolin pienenevän yhteiskunnassa. Hänelle julkinen sektori on pois leikattava osa tai ainakin sen osuutta bruttokansantuotteesta pitää vähentää radikaalisti. Hän levittelee sosiaalisessa mediassa graafia, jossa 34 prosenttia suomalaisista kannattelee 57:ää prosenttia kansalaisista.

Oman onnensa sepälle on turha muistuttaa maksuttomasta peruskoulusta ja puoli-ilmaisesta ammatti- tai yliopistokoulutuksesta. Hän alkaa yleensä muistella kouluvuosiaan mielipahalla, koska opetus oli surkeaa eikä valmistanut millään tavalla työelämään. Hän onkin saanut parhaat oppinsa elämänkoulussa. Jos oman onnensa seppä on takonut maailmaan omia lapsia, näiden koulusta hän olisi valmis vaikka itse maksamaan, jos sieltä poistettaisiin ”sateenkaaret ja muu woketus”.

Jos sepistä äänessä on USA:n ex-presidentti Donald Trump, maksuttomasta koulutuksesta ei hänen kanssaan tarvitse edes keskustella, koska Amerikassa sellaisesta on turha haaveilla. Perheet joutuvat aloittamaan lastensa korkeakoulutukseen säästämisen jo ennen näiden syntymää. Ammatinvaihdos ja uudelleen kouluttautuminen on siellä lähestulkoon mahdotonta.

Suomessa julkinen terveydenhuolto toimii yhä laadukkaasti – kunhan sinne systeemiin vaan pääsee sisään.

Oman onnensa seppä ei kuitenkaan aio sairastua, sillä hän urheilee, täyttää puolet lautasestaan vihanneksilla ja vahtii yöunensa laatua älysormuksella. Siksi hyvinvointialueilla on hänen mielestään järkyttävä määrä ylikapasiteettia, laitosten seiniä ja kukkahattutätejä.

Jos sepistä puheenvuoron saa suomalainen populistipoliitikko, leikkausvaraa on miljardeja. Tai no, vaikkei olisi, niin leikata täytyy, koska olemme ”katastrofaalisessa tilanteessa”.

Oman onnensa seppä ei tietenkään halua joutua ”EU:n tarkkailuluokalle”, koska sitä seuraava yhteisvastuullisuus esimerkiksi veroja korottamalla tarkoittaa hänelle henkilökohtaista katastrofia. Hän haluaa itse päättää, keiltä muilta leikataan niin ettei hänen tarvitse osallistua talkoisiin.

Koska oman onnensa seppä ei ole ollut lapsi eikä muista käymäänsä koulua, ei koskaan sairastu eikä joudu työttömäksi tai eläkkeelle, hoivakodista puhumattakaan, hänellä on varaa ylenkatsoa kanssaihmisiään. Heidät luokitellaan Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) suomalaisiksi, joita me työssäkäyvät ”kannattelemme”.

Nämä populistiset puheenparret tuntuvat tarttuvan ihmisiin ihmeellisen helposti. Populistipuolueiden kannatus vain nousee, koska oman onnensa sepälle tarjotaan aina uusia vihollisia. Ennen ne olivat Helsingin herroja tai maahanmuuttajia, nyt kohteeksi on otettu hyvinvointivaltio.

Huomisen vihollinen saatat sitten ollakin jo sinä: lapsi, koululainen, sairas tai vanhus.

Ulla Järvi
Kirjoittaja on salolainen tiedetoimittaja.