Netissä mesova Suomen kansa on viime aikoina saanut lukea hirmuisia juttuja tekoälystä. Optimistit sanovat sen vapauttavan meidät ikävän työn ikeestä ja siirtävän ihmiset ohjelmoimaan tekoälyjä. Pessimistien mielestä tekoäly luo tuhmia sähköaivoja, jotka kaappaavat vallan ja alkavat pitää meitä orjinaan, ilmeisesti tuottaakseen lisää tekoälyä.

Tekoälyn kova hehkuttaminen kertoo keksimisen ihanuudesta ja tieteen eteenpäinmenon vimmasta. Lähes kaikki tähän mennessä tehdyt keksinnöt on otettu käyttöön, aivan kutomakoneesta vetypommiin.

Ihmisen aivojen ja kehon kehitys ovat edelleen suunnilleen samassa tilassa kuin 1600-luvulla, mutta teknisiä härpäkkeitä suolletaan markkinoille höyryävänä kymenä. Jokainen uusi myyntikausi tuo koteihimme tuoreita Kiinassa näperreltyjä vehkeitä, joita ilman emme tunnu tulevan toimeen. Joka kodissa pitää olla digitaalinen kananmunankuorija, jonka käytön oppiminen vaatii kahden tunnin opiskelun ja paljon tupakkia.

Erilaisten karttaohjelmien käyttö matkanteossa helpottaa turistin toimia, selvähän se. Matkailukohteet ovatkin nykyisin täynnä orankimaisessa etukumarassa könyäviä tyyppejä, jotka nenä puhelimessa viipottavat nähtävyydeltä toiselle. Siinä samalla päästään eroon turhanpäiväisestä tien kyselemisestä ja joutavista kontakteista alkuasukkaiden kanssa.

Tekoäly on hyvä shakissa ja muissa peleissa, mutta kuka haluaa ehdoin tahdoin ottaa matsia tyypin kanssa, joka on ennalta määrätty voittaja?

Taiteessa rehvastellaan tekoälyn pusaamilla tauluilla ja valokuvilla. Niistä tosin puuttuu se, mikä tekee taiteesta taidetta, eli taiteilijan salassa pysyvän alitajunnan vaikutus mestariteokseen. Niin se tosin puuttuu toritaiteestakin.

Kirjallisuus on sitten asia erikseen. Varmasti tekoäly pystyy rakentamaan kimurantin dekkarijuonen, jossa ihmetellään neljäsataa sivua sitä, kuka sen murhan teki. Mutta entä kaunokirjallisuus?

Pirullisena luonteena kysyin asiaa tekoälyltä, jonka Kaikkivaltiaamme ja Kaiken Tiedon Luoja google tarjoaa käyttöömme. Kirjoitin tällaisen yksinkertaisen kirjallisen lauseen:

”Usein klähmäiset köriläät alkavat mulkoilla vastakkaista sukupuolta ja riittävästi dokailtuaan könyävät suorittamaan seksuaalista häiriköintiä kaikkien kauhuksi.”

Ja niin google vastaa, kun sille huudetaan:

”Often sleazy slobs start to fuck the opposite sex and, after being sufficiently docked, resort to sexual harassment to everyone´s horror.”

En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa repäissyt vaatteitani ja kieritellyt maan tomussa epätoivosta, vaan kirjoitin toisen lauseen:

”Sössöttävillä sönköttäjilläkin soi sanan säilä kirkkaammalla tavalla kuin katajaan kapsahtavalla tekotolkulla.”

”Even with slobbering snockers the word ”reserved” sounds brighter than with a juniper-chopping dummy.”

Tieteellinen kokeeni paljastaa, että tekoälyllä on huomattava tulevaisuus englanninkielisen humoristisen kirjallisuuden keksijänä.

Juha Ruusuvuori
Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.