Jos ei pysty vastaamaan kysymykseen ”mitä tuon pöytään”, olisiko aika jättää paikka seuraavalle?

Olisiko aika hallituksen suursiivoukselle? Ja ei, en tarkoita nyt Petteri Orpon poppoota.

Tiedän hallitustoiminnasta aika vähän, mutta ohuen urheiluseurakokemuksen perusteella sanon tämän. Jokaisen urheiluseuran hallituksessa istuvan pitäisi kysyä itseltään, mitä tuon pöytään.

Työtunteja, rahaa, erikoisosaamista, suhteita, jotain muuta? Vai tulenko vain pari kertaa vuodessa kokouksiin juomaan kupin kahvia?

Roikunko tässä asemassa vasten tahtoani, koska aikanaan siihen sattumalta päädyin tai suostuin? Vai pidänkö vain tärkeyden tai vallan tunteesta, kun pääsen leikkimään pomoa, kuulemaan sisäpiiritietoja tai pönkittämään omaa statusta?

Entinen huippukymmenottelija, nykyinen yrityspomo Sami Itani näki Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana toimiessaan ympärillään liikaa turhantärkeitä vallanrakastajia.

Itani sanoi taannoin Urheilulehdessä (2020/39), että fossiilisoituneessa Urheiluliitossa ukkokerhon johtorakenne pitäisi räjäyttää täysin uusiksi.

Itanin mukaan päätöksentekijöiksi tarvitaan ehdottomasti enemmän nuoria, naisia ja erilaisista sosiaalisista taustoista tulevia ihmisiä, sillä maailma muuttuu koko ajan ja nopeasti.

”Miten ihmeessä ukkoistuneet porukat voisivat löytää kaikkiin asioihin oikeat ratkaisut?", Itani kysyi.

Urheiluseurojen sisäpiirissä -kirjassa oli hyvä, ehkä jopa ihanne-esimerkki urheiluseurahallituksen rakenteesta.

Oulun Kärppien entisen menestystoimitusjohtajan Juha Junnon mielestä hallitus pitää olla roolitettu siinä missä huippujoukkueessa pelaajillakin on roolinsa.

"Rooleja ovat vastuu taloudesta, hallin tilojen rakentamisesta, strategiasta ja riskeistä, joukkueen rakentamisesta ja juridiikasta", Junno selvitti.

Yhdessä asiassa oman alansa piinkovien ammattilaisten tuntuu olevan vaikea pysyä roolissaan. Hallituksilla on kova tarve päästä mestaroimaan päävalmentajan valintaa ja asemaa, vaikka kaiken järjen mukaan sitä varten niitä urheilujohtajia on jokaiseen SM-liigaseuraan palkattu.

En muista nähneeni, että vaikkapa virhearvioinnin valmentajapotkujen kanssa tehnyt hallitus olisi nostanut julkisesti käden pystyyn ja lähtenyt itse lätkimään.

Helppohan se tässä on viisastella.

Urheiluseuratoimintaan saa nykypäivänä oikein kinumalla kinua mukaan ihmisiä, jotka olisivat valmiita uhraamaan vapaa-aikaansa talkoohengessä.

Ainakin monessa pienemmässä urheiluseurassa todellisuus taitaa olla se, että jos hallitusta oikein tuuletetaan, tuolit jäävät nopeasti tyhjiksi. Ja ilman hallitusten vapaaehtoisia ei suomalainen urheiluseuratoiminta pyörisi.

Kirjoittaja on toimittaja.

Urheiluseuroissa päätösvaltaa käyttää yhä korostetummin operatiivinen johto eli hallitus. Seurojen jäsenet eivät välttämättä edes osallistu jäsenkokouksiin siinä pelossa, että joutuisivat mukaan vastuutehtäviin. Kuva: Arkisto