Paikallisissa hoivakodeissa nuuhkitaan nyt ilmaa. Kannattaako tyhjäksi jääviä tiloja remontoida vai ei?

Kuva: Veera Korhonen

Kolme hoivakotia, kolme erilaista tarinaa.

Kävin kuukauden aikana kolmessa erilaisessa hoiva- tai palvelukodissa tapaamassa niiden asukkaita ja vastuuhenkilöitä.

Vaikka talon tavat ovat Tupahoivassa, Vuollekodissa ja Ikipihlaja Kuusamassa erilaiset, yksi asia näitä kolmea yhdistää: oma keittiö. Se on luksusta näinä aikoina, kun kotihoidon asiakkaillekin ruoka tuodaan jäähdytettynä kerran tai kaksi viikossa.

Kaikille kolmelle hoivakodille oma keittiö on kunnia-asia. Se ei tarkoita vain ruokaa, vaan myös ruuan tuoksua.

Hoivakodeissa tiedetään, että jos kustannuksia pitäisi karsia, omasta keittiöstä luopuminen olisi helpoin kohde. Siihen ei kuitenkaan olla valmiita. Ikipihlaja Kuusaman palveluvastaava Terhi Uotila kertoo, ettei oma keittiö ole ollut edes uhattuna.

Tupahoivaa on kiitelty paitsi omasta keittiöstä, myös hyvästä hoidosta.

Yrittäjä Auli Härkälältä on silti turha kysyä, mikä on Tupahoivan salaisuus. Salaisuutta ei ole. Talossa on vain totuttu tekemään asiat omalla tavalla.

Se oma tapa tarkoittaa maalaisjärkeä ja muun muassa omaa keittiötä, ulkoilua ja musiikkia. Arkea eletään kuin kenen tahansa kotona. Aamiaista syödään, kun on ensin herätty. Kahvia juodaan, kun kahvituttaa. Asukkaat ovat asukkaita, eivät asiakkaita. Ulos mennään, jos joku haluaa ulkoilla. Jos ei halua, ei mennä. Yksinkertaista.

Vuollekodissa joudutaan viimeistään loppuvuonna miettimään, mitä tehdä tyhjiksi jääville Kirsikkakodin tiloille. Pitäisikö tilat remontoida asumiskäyttöön vai esimerkiksi lyhytaikaishoidon tai saattohoidon tarpeisiin?

Samanlaista ajatusta on kieputeltu Pihlajalinnassa jo vuosia. Ikipihlaja Kuusamassa on kokonainen osasto tyhjillään. Jos se remontoitaisiin, paikkoja saataisiin runsaasti esimerkiksi intervallikäyttöön tai vakituisiksi asunnoiksi.

Suurta viisautta on kuitenkin se, että ensin nuuhkitaan ilmaa ja katsotaan, millaisia tarpeita hyvinvointialueella on. Tiloja ei kunnosteta ennen kuin tiedetään, että niille on käyttöä – ja maksaja.

Hoivakotiin muutto on usein se viimeinen muutto. Siksi olisi ihanteellista, että jokainen saisi halutessaan viettää viimeiset vuotensa omalla paikkakunnalla.

Nyt päivän trendi on se, että asukkaita ohjataan sinne, missä on tilaa. Jossakin vaiheessa pitäisi silti pystyä tekemään myös vaihtokauppoja. Jos Kokemäellä asuva euralainen ikävöi takaisin Euraan, Eurassa asuva kokemäkeläinen saisi mahdollisuuden palata Kokemäelle.

Se ei saisi olla mahdoton ajatus – eikä mahdotonta toteuttaa.

Kirjoittaja on toimittaja.