En ollut aiemmin saanut liikuntaa yläasteen valinnaisaineeksi. Sen vihdoin saatuani olin hyvin innoissani nähtyäni sen uudessa lukujärjestyksessä.

Halusin tietää, pääsivätkö kaverini samaan ryhmään kanssani. Kyselin kavereiltani asiasta, mutta lopulta huomasin jokaisen pojan olevan eri ryhmässä kuin minä.

Menin puhumaan asiasta heti opettajille. Halusin tietää, miksi jako on tehty sukupuolten mukaan.

Minulta pyydettiin ymmärrystä tilanteeseen. Ymmärrystä tilanteeseen, joka voi olla jopa syrjivä. On vaikeaa antaa ymmärrystä asiaan, jolle edes opettajat eivät pysty antamaan järjellistä selitystä.

Muistan, kun opettajani sanoi, että voisin mennä pelaamaan jalkapalloa poikien kanssa. Hän sanoi, että pärjäisin heidän kanssaan, koska olen harrastanut jalkapalloa.

Vaikutti siltä, että opettaja oletti tyttöjen olevan lähtökohtaisesti poikia huonompia.

Vaikutti siltä, että opettaja oletti tyttöjen olevan lähtökohtaisesti poikia huonompia. Tällainen oletus voi lisätä poikien paineita suoriutua liikuntatunneilla hyvin ja samaan aikaan alentaa tyttöjen itsetuntoa. Peruskoulussa oppilaiden välillä on toki tasoeroja, mutta ne eivät johdu sukupuolesta.

Jaot liikuntatunneilla on perinteisesti tehty sukupuolen mukaan. Binäärinen käsitys sukupuolesta jakaa sukupuolen naiseksi tai mieheksi ja olettaa kaikkien kuuluvan näihin sukupuoliin.

Vaikka järjestely on ollut aikoinaan toimiva, ei se takaa sen toimivuutta nykymaailmassa. Vaikka yhteiskunta on liberaali ja pyrkimys on mennä kohti tasa-arvoa, otamme askelia taaksepäin.

Opettajat ovat sanoneet sukupuolijaon perustuvan siihen, että koulu-uinneissa on enemmän osanottajia, jos tytöt ja pojat uivat erikseen. Monet kokevat koulu-uinnit ahdistavina esimerkiksi kehonkuvaan liittyvien paineiden takia.

Sukupuolten erottelu ei ole paras tapa käsitellä ongelmaa. Ei uimahallissa muutenkaan voi päättää, ketkä sattuvat olemaan siellä kanssasi samaan aikaan.

Ongelma on jossain syvemmällä. Esimerkiksi kunnioittavan ja avoimen ilmapiirin luominen kaikille voisi edesauttaa ongelman ratkaisua.

Kyseisessä jaossa ei myöskään oteta huomioon tilanteita, joissa henkilö ei koe kuuluvansa kumpaankaan näistä sukupuolista tai ei ole sukupuoli-identiteetistään varma. Jako voi heikentää tällaisen ihmisen itsetuntoa ja osallisuuden tunnetta.

Olisiko aika herätä todellisuuteen ja asettaa katse kohti tulevaisuutta, joka olisi kaikille parempi? Eikö ole jo aika kyseenalaistaa ja vastustaa tällaista epäoikeudenmukaisuutta?

On aika vaatia muutosta kohti tasa-arvoa ja kunnioitusta jokaiselle. Kuten kirjassa Viha jonka kylvät sanotaan: “Minkä tähden ihmisellä on ääni, jos se päättää olla hiljaa silloinkin, kun ei pitäisi?”

Kirjoittaja on 16-vuotias ja kuuluu Savon Sanomien nuorten toimitukseen.

QOSHE - Miksi koululiikunnassa meidät jaetaan edelleen tyttöjen ja poikien ryhmiin? - Lumi Vaattovaara
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Miksi koululiikunnassa meidät jaetaan edelleen tyttöjen ja poikien ryhmiin?

17 1
26.04.2024

En ollut aiemmin saanut liikuntaa yläasteen valinnaisaineeksi. Sen vihdoin saatuani olin hyvin innoissani nähtyäni sen uudessa lukujärjestyksessä.

Halusin tietää, pääsivätkö kaverini samaan ryhmään kanssani. Kyselin kavereiltani asiasta, mutta lopulta huomasin jokaisen pojan olevan eri ryhmässä kuin minä.

Menin puhumaan asiasta heti opettajille. Halusin tietää, miksi jako on tehty sukupuolten mukaan.

Minulta pyydettiin ymmärrystä tilanteeseen. Ymmärrystä tilanteeseen, joka voi olla jopa syrjivä. On vaikeaa antaa ymmärrystä asiaan, jolle edes opettajat eivät pysty antamaan järjellistä selitystä.

Muistan, kun opettajani sanoi, että voisin mennä pelaamaan jalkapalloa........

© Savon Sanomat


Get it on Google Play