Keskustaväki valitsee itselleen kesällä uuden johtajan. Nykyinen puheenjohtaja Annika Saarikko on elävä esimerkki, ettei yksittäinen poliitikko pysty pelastamaan puoluetta takaisin suurten joukkoon. Hänen piti olla sateentekijä.
Keskustan on kirkastettava aatteensa ensin itselleen ja sitten suomalaisille. Mitä se on 2020-luvun kaupungistuvassa Suomessa, jossa pelkkä keskellä oleilu ja maltillisuus eivät ole monelle myönteisiä asioita?
Lisäksi puolue tarvitsee menestyäkseen valovoimaisen puheenjohtajan. Viime vuosikymmeninä juuri keskustan menestys on sitä huutanut. Politiikan ulkopuolelta tullut Juha Sipilä hinasi viimeksi keskustan pääministeripuolueeksi. Vaalirahakohun jälkeinen antipoliitikkojen kaipuu ja suomalaisten äänestäjien painonsiirto oikealle tukivat Sipilä-vetoista nousua.
Keskustan on kirkastettava aatteensa ensin itselleen.
Kansallisen vaalitutkimuksen aineiston perusteella 20:n viime vuoden aikana Sanna Marinin (sd.) kaltaisessa puoluejohtajasuosiossa ovat olleet vain Matti Vanhanen (kesk.) vuonna 2007 ja Sipilä 2015. Keskustan menestyshuippujen ympärillä on nähty sekin, ettei puolue pärjää ilman valovoimaista johtajaa. Mari Kiviniemi ei sellaiseksi noussut, Sipilä itse esimerkki hiipuneen tähden rasitevaikutuksesta ja viimeiseksi Saarikko nousemattoman tähden rasitevaikutuksesta. Esimerkiksi kokoomus nousi viime eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi ilman valovoimaista veturiakin. Vain viidennes äänesti kokoomusta sen vuoksi, että piti Petteri Orpoa (kok.) sopivimpana pääministeriksi. Muut syyt painoivat enemmän. SDP:n äänestäjäkunnassa vastaava osuus oli puolet. Marinin karisman vaikutus oli suuri, muttei riittävä suurimmaksi puolueeksi.
Keskustan uusi puheenjohtaja joutuu suoraan tositestiin, kun muut puoluejohtajat ottavat tulokkaan vastaan poikkeuksellisen vahvoista asemistaan.
Orpon asema puolueensa puheenjohtajana vaikuttaa vahvemmalta kuin kertaakaan aiemmin vuonna 2016 alkaneella rupeamalla. Perusteluita kaipaavalle: pääministeripuolueen asema ja vahva gallupkannatus, alkukangerteluiden jälkeen vaikeissakin paikoissa toimintakykyiselle vaikuttava hallitus ja viimeisimmäksi kokoomustaustaisen Alexander Stubbin valinta presidentiksi Orpon vahvalla tuella. Orpon johtajuutta testattiin puolueessa vielä viime kesänä, kun puolustusministeri ja puolueen varapuheenjohtaja Antti Häkkänen (kok.) tähtäsi merkittävän tuen turvin presidenttiehdokkaaksi. Orpo pysäytti sen junan, ja Stubbia pyydettiin kokoomuksen ehdokkaaksi.
Antti Lindtmanilla (sd.) on vahva mandaatti ja hyvät toimintaedellytykset Marinin suunnattua kiinnostuksensa hämmentävän vahvasti sivuun politiikasta. Maltillinen ay-liikeen ymmärtäminenkin riittää Lindtmanille, hallituksen politiikka hoitaa loput.
Riikka Purran (ps.) asema omien silmissä vankistui viime vuoden rasismikohuissa. Valtiovarainministeri Purran tiukoista talouslinjauksista huolimatta puolue palasi gallupeissa 20 prosentin puolueeksi.
Puolueelle tärkeiden asioiden edistyminen on tärkeää mutta vaalimenestys on lopulta puoluejohtajan tärkein mittari. Vihreiden Sofia Virran vaalimittaukset ovat vasta edessä, hänen asemansa on nyt uhaton paljolti siksi. Esimerkiksi Li Andersson (vas.) ja Sari Essayah (kd.) ovat olleet vetovoimatekijöitä puolueilleen vaaleista toisiin.
Keskustan kannatuksen vahva sahaaminen viime vuosikymmeninä osoittaa, että osa johtajista on onnistunut nostamaan puolueen kannatusta enemmän kuin puheenjohtajat yleensä. Henkilö- ja johtajakeskeisyys ei ole politiikasta häviämässä, päinvastoin. Keskustaväen osumatarkkuus johtajavalinnassa ratkaisee, pystyykö puolue käymään lähivuosina peruskannatustaan korkeammalla vai ei. Peruskannatuksen koheneminen vaatisi perusteellisempaa poliittista kirkkautta.
Keskusta on puolue, jolla on erityinen tarve valovoimaiselle johtajalle menestyäkseen
9
3
17.02.2024
Keskustaväki valitsee itselleen kesällä uuden johtajan. Nykyinen puheenjohtaja Annika Saarikko on elävä esimerkki, ettei yksittäinen poliitikko pysty pelastamaan puoluetta takaisin suurten joukkoon. Hänen piti olla sateentekijä.
Keskustan on kirkastettava aatteensa ensin itselleen ja sitten suomalaisille. Mitä se on 2020-luvun kaupungistuvassa Suomessa, jossa pelkkä keskellä oleilu ja maltillisuus eivät ole monelle myönteisiä asioita?
Lisäksi puolue tarvitsee menestyäkseen valovoimaisen puheenjohtajan. Viime vuosikymmeninä juuri keskustan menestys on sitä huutanut. Politiikan ulkopuolelta tullut Juha Sipilä hinasi viimeksi keskustan pääministeripuolueeksi. Vaalirahakohun jälkeinen antipoliitikkojen kaipuu ja suomalaisten äänestäjien painonsiirto oikealle tukivat Sipilä-vetoista nousua.
Keskustan on kirkastettava aatteensa ensin itselleen.
Kansallisen vaalitutkimuksen aineiston perusteella 20:n viime vuoden........
© Savon Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Mort Laitner
Rachel Marsden
Donald Low
Bradley Blankenship
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
Abbas Juma
Michael Kwet
