Naapurin poika tuli pihaan, kun oli isältään kuullut, että minulla voisi olla auto kaupan. Katseli auton alta ja päältä, kävi koeajolla ja kysyi, mitä maksaa. Sanoin hinnan. Se kelpasi heti. Ja niin vain kävi, että maanantai-iltana se lähti, 20-vuotias auto, jolla tyttäremme opettelivat ajamaan, uskollinen palvelija kymmenen vuoden ajan.

Kaupantekokahveilla paljastui, että autoasiat ovat nuorelle miehelle tuttuja vuosien ajalta. Säästäminen myös. Jo ammattikouluaikoinaan hän oli tehnyt töitä iltaisin, koska haaveena oli ollut oma auto sitten, kun täysi-ikäisyys koittaa. Haave toteutui. Nyt hän asuu aviovaimonsa ja lapsensa kanssa omakotitalossa. Sen osto oli onnistunut tormakan asp-säästämisen ansiosta.

Jostakin syystä ajatukseni karkasivat pohtimaan, pitääkö lapsen päästä elämässään helpolla, pyrinnöittä, esteittä.

Sivistykseen panostavan turvallisen oikeusvaltion idea katoaa.

Sodan kokenut sukupolvi ajatteli, että jälkeläisten pitää päästä ainakin heitä helpommalla, mikä kai tarkoitti ensisijaisesti rauhaa. Sotavuosien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat kasvattivat omat lapsensa jo eri teemalla, mutta heilläkin pohjalla oli varmasti idea helpottaa lastensa elämää. Ja helpommalla olemme päässeet, paljon helpommalla. Olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä, että jos ei itse pärjää, yhteiskunta huolehtii.

Nykyään on ajoittain aihetta ajatella, että aikamme nuoret ovat pullamössöytyneet odottamaan valmista ja lähtemään töihin vasta sitten, jos mistään ei enää irtoa mitään yhteiskunnan tukea. No, sellaisia nuoria kenties on, mutta varmasti on myös toisenlaisia, kuten autoni ostaja valoisalla olemuksellaan todisti. Hän ei hätkähtänyt reistaavista ovien lukoista, etuoven ruosteläiskästä tai jarruremonttiehdotuksesta, joka ilmestyy mittaristoon joka käynnistyksellä. Nehän voi itse korjata. Tosiaan!

Lasten helpommalla päästämisen ideaa kyllä tunnutaan yhä toteutettavan, jopa koulussa. Muhoksella viidettä luokkaa opettava luokanopettaja Valtteri Puolitaival kertoi vapun jälkeen viestipalvelu X:ssä vertailleensa alakouluaikaisia koulukirjojaan niihin, joita hän käyttää nykyään opetuksessaan.

Tulokset häkellyttävät. Matematiikassa sanallisia tehtäviä oli ennen enemmän ja silloin tehtävät olivat vaikeampia ja monivaiheisempia. Ympäristöopissa sama aihe sai ennen 406 sanan selostuksen, nyt riittää 266 sanaa. Suomen kielessä ja kirjallisuudessa oli aikaisemmin tyypillisesti 4-6 sivun tarinoita, nyt tarjolle tuodaan keskimäärin kaksi sivua.

Eräs opettajan viestiketjua kommentoineista epäili, olisiko trendi ollut jo pitempään helpompaan päin. On tainnut olla.

Maanantai-iltana Ylen A-studiossa dosentti Jari Ehrnrooth ja tutkimusprofessori Heikki Hiilamo puhuivat hyvinvointiyhteiskunnasta. Se on Ehrnroothin mielestä muuttunut sosiaalihuoltovaltioksi, jossa yksilön vastuu on rapistunut. Hiilamo puolestaan näki hyvinvointivaltion solidaarisuusprojektina, jossa kaikki maksavat ja kaikki saavat.

Miten ristiriitaista. Yksilön vastuu on rapistunut, vaikka yhteiskunta on yksilökeskeisempi kuin koskaan. Sivistykseen panostavan turvallisen oikeusvaltion idea katoaa ja solidaarisuusprojekti romuttuu, jos lapsia koulitaan pumpulissa itsekkäiksi, eikä jo kotona opeteta ottamaan ja kantamaan vastuuta ensin itsestä ja sitten muista.

QOSHE - Lasten helpommalla päästämisen idea on vain päältä kaunis - Vesa Kärkkäinen
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Lasten helpommalla päästämisen idea on vain päältä kaunis

37 1
08.05.2024

Naapurin poika tuli pihaan, kun oli isältään kuullut, että minulla voisi olla auto kaupan. Katseli auton alta ja päältä, kävi koeajolla ja kysyi, mitä maksaa. Sanoin hinnan. Se kelpasi heti. Ja niin vain kävi, että maanantai-iltana se lähti, 20-vuotias auto, jolla tyttäremme opettelivat ajamaan, uskollinen palvelija kymmenen vuoden ajan.

Kaupantekokahveilla paljastui, että autoasiat ovat nuorelle miehelle tuttuja vuosien ajalta. Säästäminen myös. Jo ammattikouluaikoinaan hän oli tehnyt töitä iltaisin, koska haaveena oli ollut oma auto sitten, kun täysi-ikäisyys koittaa. Haave toteutui. Nyt hän asuu aviovaimonsa ja lapsensa kanssa omakotitalossa. Sen osto oli onnistunut tormakan asp-säästämisen ansiosta.

Jostakin syystä ajatukseni karkasivat pohtimaan, pitääkö lapsen päästä elämässään helpolla,........

© Savon Sanomat


Get it on Google Play