Muistan pelanneeni joskus Pongia tai jotain sen tyyppistä videopeliä. Siinä oli mustalla näytöllä katkoviiva keskellä ja laidoilla lyhyet viivat, kummallekin pelaajalle oma. Viivaa siirtelemällä ikään kuin lyötiin palloa, joka tosin oli pelissä neliskanttinen. Kovasti pinnistellen touhun saattoi kuvitella pöytätennikseksi. Peli oli silti kihelmöivän jännittävä. Se koukutti. No, maalla oli muutakin tekemistä, joten pääharrastusta ei Pongista tullut.

Tiistaina luin aamun Helsingin Sanomista, miten Suomen Yrittäjien pääekonomisti Juhana Brotherus kuvaili syntyvyyden laskua Suomen suurimmaksi kriisiksi. Jutussa hän luonnehti oivaltavasti vapaa-aikaa ja viihdeteknologiaa lasten vaihtoehtoiskustannukseksi. On kuten Brotherus sanoo, "lapsethan kiistatta aiheuttavat rajoitteita nuoren aikuisen vapaa-ajalle".

Toimituksen kahvipöydässä törmäytin jälleen Pong-sukupolven käsityksiä nykyajan nuorten aikuisten ajatusten kanssa. Yksi lama-ajan lapsi ja nousukauden nuori totesi kuuluvansa sukupolveen, joka on ensinnäkin tottunut saamaan jokseenkin kaiken haluamansa. Toiseksi hänen sukupolvensa on ensimmäinen, joka on saanut kuulla viihdeteollisuuden eri kanavista vahvaa viestiä, jonka mukaan jokaisen on tärkeintä toteuttaa itseään ja pyrkiä kaikin tavoin olemaan oma paras itsensä. Siihen pyrintöön eivät kuulu lapset. Vaan ei lapsuus katoa, sillä nuoret jatkavat omaa lapsuuttaan pitkälle aikuisuuteen.

Kuka tuottaa meille ruuat tulevaisuudessa? Ehkä näyttelijät.

Ekonomistit ovat yleisesti huolissaan siitä, että väestöpyramidi keikkuu kärjellään. Viime vuonna jäi työeläkkeelle 57 600 ihmistä. Lapsia syntyi 43 320. Toissa vuonna lukujen suhde oli vielä huonompi, vaikka suomalaisia syntyi enemmän, 44 951, koska silloin työeläkkeelle jäi peräti 71 500 ihmistä. Eläkejärjestelmän kestävyys on vaarassa. Asevelvollisuus on pian ulotettava myös naisiin, jos tavoite on pitää puolustuskyky nykytasolla. Entä kuka kohta kaataa ja kuljettaa puut sahoille ja sellutehtaille? Kuka rakentaa talot ja hiekoittaa kadut? Kuka lypsää lehmät ja levittää lannat? Kuka hoitaa vanhuksia? Päiväkodeista ja kouluista vapautuvaa väkeä ei riitä kaikkialle.

Niin todellakin, kuka tuottaa meille ruuat tulevaisuudessa? Ehkä näyttelijät.

Maanviljelijäystäväni lähetti minulle videopätkän, jossa näyttelijät Jaana Saarinen ja Katariina Kaitue hehkuttivat viime perjantain Jussi-gaalassa taiteen, viihteen ja taiteellisen viihteen yhteiskunnallista merkitystä. Kaksikon juonto korosti elokuvateollisuuden tuottavuutta toteamuksella, että Suomen elokuvasäätiölle myönnetty miljoona euroa palautuu valtiolle ja yhteiskunnalle kokonaisuutena "jopa parhaimmillaan kaksinkertaisena". Lisäksi juonnon mukaan "elokuva ja koko kulttuurikenttä on suurempi kuin esimerkiksi maatalous". Rinnastus on kelvoton.

Tilallisen tuskaa lisäsi vielä se, että Jussi-gaalan illallisen menu oli ensi kertaa täysin kasvipohjainen. Surkuhupaisaksi tarinan tekee se, että menusta vastasi gaalan pääyhteistyökumppani Gold & Green. Sen omistaa Valio eli suomalaiset maidontuottajat.

Viihteellisyyden varoittelusta tuli mieleen yksi hautajaisvirsi. Sleesialaispappi Benjamin Schmolkin runoileman ja monitaitaja Elias Lönnrotin suomentaman virren 623 ensimmäisessä säkeistössä todetaan, että "maa ei viihdyttää saa meitä". Schmolk on kirjoittanut sanat 1731 ja Lönnrotin suomennoskin on vuodelta 1874. Mitähän pelejä noina aikoina on pelattu?

QOSHE - Pong-sukupolvea ei yllytetty olemaan oma paras itsensä - Vesa Kärkkäinen
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Pong-sukupolvea ei yllytetty olemaan oma paras itsensä

14 24
27.03.2024

Muistan pelanneeni joskus Pongia tai jotain sen tyyppistä videopeliä. Siinä oli mustalla näytöllä katkoviiva keskellä ja laidoilla lyhyet viivat, kummallekin pelaajalle oma. Viivaa siirtelemällä ikään kuin lyötiin palloa, joka tosin oli pelissä neliskanttinen. Kovasti pinnistellen touhun saattoi kuvitella pöytätennikseksi. Peli oli silti kihelmöivän jännittävä. Se koukutti. No, maalla oli muutakin tekemistä, joten pääharrastusta ei Pongista tullut.

Tiistaina luin aamun Helsingin Sanomista, miten Suomen Yrittäjien pääekonomisti Juhana Brotherus kuvaili syntyvyyden laskua Suomen suurimmaksi kriisiksi. Jutussa hän luonnehti oivaltavasti vapaa-aikaa ja viihdeteknologiaa lasten vaihtoehtoiskustannukseksi. On kuten Brotherus sanoo, "lapsethan kiistatta aiheuttavat rajoitteita nuoren aikuisen vapaa-ajalle".

Toimituksen kahvipöydässä törmäytin........

© Savon Sanomat


Get it on Google Play