MEDIAN AHDINKO Afganistanissa kasvaa, ja eritoten naisten äänet ovat nopeasti katoamassa mediasta. Viimeksi Taliban on kieltänyt naisten äänet kokonaan radiosta Khostin, Logarin, Helmandin ja Paktian maakunnissa.
Naiset eivät saa työskennellä mediassa samoissa tiloissa yhdessä miesten kanssa. Naiskuuntelijat eivät myöskään saa soittaa keskusteluohjelmiin eivätkä kysyä radion kautta asiantuntijoilta ratkaisuja ongelmiinsa.
Afganistanin 36 maakunnassa 19:ssä ei ole enää lainkaan naispuolisia työntekijöitä. Lopuissa 17 maakunnassa työskentelee edelleen naistoimittaja, mutta erittäin haastavissa oloissa.
Vielä edellisen hallinnon aikana naiset johtivat 13radioasemaa. Talibanien aikana puolet näistä asemista on kokonaan lakkauttanut toimintansa.
Enää seitsemänmediataloa on naistoimittajien pyörittämiä. Kaksi näistä toimii Badakshanissa, yksi Balkhissa, yksi Farahissa, yksi Heratissa ja kaksi Kabulissa.
Ne kaikki kohtaavat työssään suuria vaikeuksia.
MONELLA NAISEN johtamalla kanavalla tärkeimmät työt ja päätökset tekevät todellisuudessa kuitenkin miehet. Myös ohjelmien sisältö on tiukasti rajattu. Naisille suunnatuissa ohjelmissa ei saa käsitellä muun muassa raskautta, synnytystä eikä avioeroa.
Afghan Journalists Center julkaisi helmikuun lopussa tiedotteen, jonka mukaan Hyveiden edistämisen ja paheiden vastustamisen ministeri Mohammad Khaled Hanafi on varoittanut, että jos naiset näyttävät kasvonsa televisiossa tai haastatteluissa, on mahdollista, että naisten työskentely medioissa kielletään kokonaan.
Ministeriön edustaja näytti kuvia siitä, miten naisten kuuluu pukeutua mustiin vaatteisiin ja huiveihin niin, että vain silmät näkyvät.
KOKO VARTALON PEITTÄVÄSSÄ hijabissa naiset voivat jatkaa työtään radiossa ja televisiossa, Center of Afghan Journalists muistuttaa. Mediaa rajoittavia määräyksiä on julkaistu ainakin 17.
Ne estävät käytännössä naisten työskentelyn maan kansallisessa radiossa ja televisiossa, sillä määräykset edellyttävät erillisiä työtiloja naisille ja miehille.
NAISTEN ÄÄNET EIVÄT SAA KUULUA Helmandin maakunnassa radiossa ja televisiossa lainkaan. Khostin maakunnassa naiset eivät myöskään saa soittaa ohjelmiin. Hasht Sobh -sanomalehden mukaan Khostin maakunnan turvallisuuskomentaja Abdul Rashid Omari on varoittanut paikallista mediaa, että jos ne sallivat tyttöjen tai naisten soittaa radioihin, niiden johtajat viedään oikeuteen.
Varoituksessa todetaan, että jotkut yksityiset radioasemat Khostissa edistävät moraalista korruptiota. Esimerkiksi nostetaan opetus- ja sosiaaliset ohjelmat, joihin monet tytöt osallistuvat.
”Tytöt ja naiset soittavat laittomia puheluita ohjelmien tekijöille epämääräisinä aikoina, mikä johtaa moraaliseen korruptioon ja on islamin oppien vastaista”, Omari muistutti.
Naisten äänten kuuluminen on kielletty Helmandissa maakunnassa kokonaan radioissa. Kielto koskee myös mainoksia.
YKSI RADIOASEMAN johtajista on nimeltään Frishta. Hän sanoo, ettei medialla ole juuri nyt tilaa toimia Afganistanissa.
”Meidän on vaikeaa edes hengittää. Mutta kaikesta huolimatta minä en aio lopettaa”, hän vakuuttaa.
”Olen kyllä radion johdossa, mutta en voi tehdä mitään tärkeitä päätöksiä. Omistaja on mies ja hän päättää kaikesta. Teen ja tuotan ohjelmia hänen määräystensä ja ohjeidensa mukaan”, Frishta kertoo.
Syy miksi Frishta saa edelleen olla radion johdossa on se, että muutamat kansainväliset organisaatiot tukevat naisten radioita, ja rahat ovat tarpeen.
Muun muassa YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco tukee 28 alueellista ja paikallista radioasemaa, jotka julkaisevat humanitaarisia ja koulutuksellisia ohjelmia ympäri maan. EU rahoitteinen ”Support to Afghan Media Resilience to Foster Peace and Security”-projekti on auttanut useita naisten radioita lähettämään koulutus-, kulttuuri- ja uutisohjelmia.
Monet naistoimittajista ovat olleet perheensä ainoita elättäjiä ja siksi jokainen työmahdollisuus on tärkeä koko perheelle.
TYÖOLOT OVAT vaikeateritoten maan itäisissä osissa. Siellä reportterina työskentelevä Youssef Bawar (nimi muutettu) sanoo, että kansainvälinen persiankielinen media, kuten Afghanistan International TV ja AMU TV eivät voi enää toimia avoimesti maan sisällä. Siksi kanavien toimittajat työskentelevät salassa. Jos talibanit löytävät heidät, toimittajat voidaan pidättää ja heitä saatetaan kiduttaa.
Nangarharin maakunnan Information and Culture -osasto julkaisi viime vuonna määräyksen, että talibaneja arvostelleella toimittajalla ei ole oikeutta valittaa, jos hänet esimerkiksi pidätetään. Myöskään toimittajan pidätystä tai hänen perheensä kohtelua ei saa uutisoida. Kaikista toimittajista ylläpidetään rekisteriä.
”Monissa itäisissä maakunnissa kuten Paktiassa, Khostissa, Logarissa ja Helmandissa, ei ole lainkaan naistoimittajia. Jossain maakunnissa naisten on vaikea matkustaa ja työskennellä yksin, eikä heitä kohdella asiallisesti mediassa”, Bawar sanoo.
Hän kertoo, että maahan tulevien kansainvälisten journalistien on saatava työskentelylupa viestintä- ja kulttuuriministeriöstä.
”Heitä seuraa koko vierailun ajan Taliban-hallinnon edustaja, eikä silloin kukaan tietenkään uskalla kertoa heille mitään kielteistä nykyhallinnosta. Toimittajille ei myöskään haluta näyttää mitään, mikä olisi jollain tavoin talibaneja vastaan”, Bawar kuvailee.
KUULUTTAJANA TOIMIVA Halima työskentelee eräällä radioasemalla. Hän kertoo, että aseman kaikki työntekijät ovat naisia ja että Hyveiden edistämisen ja paheiden vastustamisen ministeriön virkamiehet tulevat vähintään kerran viikossa tarkastamaan naisten työskentelyä.
”Joka kerta, kun tarkastajat tulevat, he varoittavat meitä nauramasta tai kertomasta vitsejä ohjelmissa, koska se on suuri synti. Käytän itse aina mustaa hijabia ja vaikka täytämme kaikki heidän vaatimuksensa niin he silti yrittävät jatkuvasti löytää jonkun syyn passittaa meidät kotiin”, Halima kertoo.
Ahmad työskentelee erään mediainstituution johtaja ja media-aktivistina. Hän sanoo median tilan huonontuvan päivä päivältä.
”Yhä useampi media lopettaa toimintansa yksi toisensa jälkeen. Itäisissä maakunnissa ei saa kuulla naisten ääntä mediassa ja lännessä taas ei saa ottaa valokuvia. Sekin on suuri synti”, Ahmad kuvaa tilannetta.
MEDIATALOJEN MÄÄRÄ on romahtanut. Nyt toiminnassa on 211 radioyhtiötä, kun niitä aiemmin oli 438. Sanomalehtiä oli aiemmin 91 ja nyt vain 13. Talibanien valtaantulon jälkeen maan 248 tv-kanavasta toiminnassa on enää 68.
”Meillä oli yli 4500 naistoimittajaa ja mediatyöntekijää. Viime vuosina 87 prosenttia naistoimittajista on joutunut lopettamaan”, Ahmad kertoo. Hänen mukaansa 19 maakunnassa ei ole lainkaan naispuolisia mediatyöntekijöitä. Muissa maakunnissa työskentelevien naistoimittajien määrä on nyt yhteensä alle 250.
Yalda ei kestänyt uutta tilannetta vaan lopetti työnsä toimittajana. Hän ehti työskennellä alalla yli seitsemän vuotta.
Yalda noudatti tiukasti talibanien asettamia ehtoja ja teki työtään suurella innolla. Mieskollegoiden painostus ja solvaukset pakottivat hänet kuitenkin lopettamaan.
”Talibanit tulivat toimitukseemme monta kertaa kuukaudessa tarkistamaan työtämme. He kysyivät johtajilta, miksi nämä työskentelevät naisten kanssa. Koko ajan he varoittivat, että jos nainen ja mies nähdään yhdessä, kukaan ei voisi valittaa siitä, mitä heille sen jälkeen tapahtuu”.
NAISTOIMITTAJAT SULJETTIIN lopulta toimituksen varastoon, eivätkä he saaneet poistua huoneesta ilman lupaa.
”Emme saaneet lähteä tekemään juttuja, olimme kuin vangit”, Yalda sanoo.
Hän ei koskaan unohda päivää, jolloin lähti varastosta valmistelemaan ohjelmaansa ja meni erään miespuolisen kollegansa luo.
”Nähtyään minut mies sanoi hyvin tylysti, että älä ikinä enää tule tänne. Jos talibanit saavat tietää, että olit tässä huoneessa, aiheuttaa se ongelmia. Minulla on nimeni ja maineeni enkä halua, että se tahrautuu sinun vuoksesi.”
YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin selvityksen mukaan 90 prosentilla naistoimittajista on suuria tai erittäin suuria mielenterveysongelmia.
KOKO MEDIA-ALA on ollut vaikeuksissatasavallan romahtamisen jälkeen. Maan heikko talous, rajoitettu tiedon saanti ja tiukka ennakkosensuuri ovat ajaneet koko alan ahtaalle.
Median ei sallita julkaista kriittisiä juttuja puutteista koulutus- ja terveyssektorilla. Hallituksen toimia ei saa arvostella vaan juttujen pitää kertoa talibanien tekemistä uudistuksista.
Toivo sananvapaudesta ja vapaan median toimintamahdollisuuksista ovat kadonneet lähes kokonaan, ja tilanne koettelee erityisesti Afganistanin naistoimittajia.
Haastateltujen nimet on turvallisuussyistä muutettu.
Lisää median ja toimittajien tilasta:
AFJC Releases 2023 Annual Report on Media Freedom in Afghanistan
A Report on the Status of Afghan Women Journalists in Afghanistan and Exile by AJSO March 2024
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Tarik Cyril Amar
Mort Laitner
Rachel Marsden
Bradley Blankenship
Michael Kwet
visit website
