Maailmassa tehdään surullisia, pahoja tekoja, ja niiden takana ovat ihmiset monimutkaisine taustoineen ja tunteineen.
Viime päivinä Suomessa on uutisoitu ja keskusteltu kahdesta tragediasta: Vantaan Viertolan kouluampumisesta sekä Pitäjänmäen puukotuksesta. Kouluampumisessa kuoli yksi kuudesluokkalainen koululainen, kaksi muuta taistelee vielä hengestään sairaalassa. Poliisin mukaan 12-vuotias ampuja on kertonut tekonsa syyksi koulukiusaamisen.
Pitäjänmäen puukotuksessa taas kuoli 21-vuotias nainen, joka julkisuudessa olleiden tietojen perusteella oli pienen vauvan äiti. Puukottaja, 29-vuotias mies, on naisen entinen puoliso – heidän suhteensa oli päättynyt vastikään.
On ilmeistä, että molemmat henkirikokset ovat hyvin henkilökohtaisia: ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että ne kumpuavat tekijöiden persoonasta itsestään sekä suhteista, joita heillä on ollut toisiin ihmisiin.
Julkisessa keskustelussa Viertolan ja Pitäjänmäen kaltaiset veriteot kääntyvät kuitenkin usein käsittelemään aluetta, jolla henkirikos tehdään. ”Alue oli ennen turvallinen, nyt pelottaa”, Yleisradion haastattelema nuori sanoo Viertolan kouluammunnasta.
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.