Ei kai kukaan nyt kehuisi työnantajaansa rahaa vastaan?
Tota noin, mitäs niinku luulet? Ootko koskaan tutustunut siihen, mitä tarkoittavat palkkakuitin veljekset Brutto ja Netto, jotka eivät valitettavasti muistuta yhtään toisiaan.
Rekrypalkkiot on yksi ilmentymä tästä, ja siinä saa mennä vaikka kaverisuhteetkin, kunhan vain touhutonni vähennettynä veroilla napsahtaa tilille, koska ainahan se uskottavan työnantajakuvan voittaa.
Rekrypalkkioiden vääriin päätöksiin ohjaavana velipuolena toimiikin toinen esimerkki eli kilpailu parhaista työpaikoista.
Muutamia vuosia sitten kuulin, että eräässä yrityksessä palkkio- eli bonusjärjestelmän osaksi oli otettu menestys kilpailussa, jossa etsittiin parasta työpaikkaa. Mietipä vielä, mitä juuri luit. Kyllä, ymmärsit oikein.
Eli työntekijälle maksetaan siitä, että työntekijöille suunnatussa kyselyssä he vastaavat sillä tavalla, että työpaikka menestyy. Väitän, että aika vähälukuisia ovat he, jotka äänestävät palkkakuittiaan vastaan, vai mitä luulet?
Totuus erinomaisuudesta alkaa olla jo varsin teoreettinen, ja palkintoja pitäisi jakaa luokassa ”korruptoitunein työympäristö” eikä niinkään eettinen työpaikka.
Tällaisen mallin pitäisi olla ensimmäisiä asioita, joilla karsitaan yrityksiä kilpailuista pois, koska tuloksilla ei ole enää mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ei myöskään sillä, että suureen osaan näistä ”kilpailuista” pitää maksaa osallistumismaksua niin paljon, että aidosti hyvä firmat jäävät kuvioista pois.
Sen sijaan ihmettelen, miksei näitä kilpailuja järjestetä esimerkiksi työeläkeyhtiöiden tai vaikka ammattiliittojen aloitteesta. Eivätkö he olisi paras taho auttamaan omia asiakkaitaan tai jäseniään löytämään hyviä työpaikkoja ja ehkä samalla aiheuttamaan myös täysin erilaista painetta työnantajille?
Miten nämä asiat sitten Sävilahtea koskettavat? Pidän siitä, että markkinointi ja osaajien houkuttelu tapahtuu totuudenmukaisesti, koska väitän, että lopputuloksena vähän kuorrutettu totuus markkinointitoimenpiteenä on huomattavan paljon kestävämpi tapa houkutella osaajia kuin silkka vääryys. Erityisesti siksi, että työpaikan vaihto on yleensä yllättävän kallis operaatio sekä uudelle ja vanhalle työnantajalle, mutta myös itse tekijälle.
Huijattu tai ehkä oikeamminkin harhaanjohdettu työntekijä tuskin on pysyvä tai ainakaan motivoitunut työntekijä, varsinkaan koeajan loputtua. Sitoutuminen on samalla tasolla kuin annettujen lupausten oikeellisuus. Luulisi, että tällainen sekoilu olisi jo lopetettu.
Miten yritys voisi aidosti houkutella uusia osaajia ilman näitä sirkustemppuja? Miten voitaisiin markkinoida niin, ettei työntekijä petykään huonoon tuotteeseen? Kuka vastaa työsuhteen reklamaatioista? Liian monta kysymystä, joihin on oikeasti todella vaikea vastata. Nielläänkö vain pettymykset ja vaihdetaan oletetusti parempaan, kun seuraavat pitkät lomat on pidetty?
Itse näen, että hyvän työntekijän ottaa mielellään takaisin, vaikka hän olisi hairahtunut hetkellisesti aidan toiselle puolelle. Toivon, että on virkistävän erilaista toivottaa irtisanoutuneelle hyvää matkaa ja tervetuloa takaisin, jos ei valinta ollutkaan odotetunlainen. Harmittavan usein ihmismieli on sellainen, että tätä korttia ei haluta käyttää, vaikka päätös kaduttaisikin. Ikäänkuin väärät valinnat olisi vain nieltävä.
Olisiko irtisanoutumissakin hyvä olla jonkinlainen harkinta-aika, paluu takaisin samoihin töihin, samoilla ehdoilla ja kertyneillä lomilla? Tämä ei tietenkään toimi kaikilla aloilla eikä ole taloudellisesti mahdollistakaan, mutta jollakin tavalla ainakin takaoven jättäminen raolleen voisi olla parasta markkinointia.
Itse ainakin koen, että ehkä pitkänkin etsikkoajan jälkeen takaisin palaavat työntekijät ovat entistä parempia ja pystyvät tuomaan pieneen organisaatioon täysin uudenlaista ajattelua. Ja työnantajana voin olla varma, että aiemmin asiat on tehty oikein.
Maksetaanko sinulle työpaikkasi kehumisesta?
8
17
25.03.2024
Ei kai kukaan nyt kehuisi työnantajaansa rahaa vastaan?
Tota noin, mitäs niinku luulet? Ootko koskaan tutustunut siihen, mitä tarkoittavat palkkakuitin veljekset Brutto ja Netto, jotka eivät valitettavasti muistuta yhtään toisiaan.
Rekrypalkkiot on yksi ilmentymä tästä, ja siinä saa mennä vaikka kaverisuhteetkin, kunhan vain touhutonni vähennettynä veroilla napsahtaa tilille, koska ainahan se uskottavan työnantajakuvan voittaa.
Rekrypalkkioiden vääriin päätöksiin ohjaavana velipuolena toimiikin toinen esimerkki eli kilpailu parhaista työpaikoista.
Muutamia vuosia sitten kuulin, että eräässä yrityksessä palkkio- eli bonusjärjestelmän osaksi oli otettu menestys kilpailussa, jossa etsittiin parasta työpaikkaa. Mietipä vielä, mitä juuri luit. Kyllä, ymmärsit oikein.
Eli työntekijälle maksetaan siitä, että työntekijöille suunnatussa kyselyssä he vastaavat sillä tavalla, että työpaikka menestyy. Väitän, että aika vähälukuisia ovat he, jotka........
© Tivi
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Donald Low
Mort Laitner
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
Michael Kwet
