Tätä kirjoittaessani Moskovan Crocus City Hallin iskun kuolleiden määräksi ilmoitetaan noin 130 henkeä, raunioiden raivaamisen edetessä ja pahiten loukkaantuneiden menehtyessä lukumäärä kasvanee vielä ainakin jonkin verran.

Toistaiseksi tietämämme mukaan kyse ei ollut mistään spontaanista iskusta, vaan pienen tehokkaasti toimivan ryhmän organisoidusti edenneestä organisaatiosta, johon oli valmistauduttu konetuliaseiden ohessa myös räjähtein ja palavin ainein. Hyökkääjät osasivat käyttää välineitään oikein maksimaalisen tuhon aikaansaamiseksi ja poistua ennen jäämistään saarroksiin ja itse ammutuiksi.

Venäjällä valvotaan kaikkia ihmisten toimia nykyisin niin tarkkaan ja turvallisuusväkeä on niin paljon, että on kyllä ihme etteivät viranomaiset kyenneet reagoimaan tehokkaammin operaatioon missään sen valmistelun ja toteutuksen vaiheessa.

Iskun varsinaiset taustavoimat jäävät arvailujen varaan, mutta kun se kerran on tapahtunut Putin yrittää varmasti kääntää sen omaksi hyödykseen. Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä se, että Putin syyttää tapahtuneesta Ukrainaa ja että hän vannoo kostoa iskun tekijöille.

Lännen johtajat ovat jo jonkin aikaa pelänneet Venäjän turvautuvan taktisiin ydinaseisiinsa, jos se joutuu alakynteen taistelussa länneltä aseapua saavia Ukrainan joukkoja vastaan. Yhdysvalloissa käydyn sisäpoliittisen mutapainin ohella tämä on ollut yksi keskeinen syy siihen, miksi aseiden toimittamisessa vitkastellaan eikä esimerkiksi Saksa suostu antamaan Ukrainalle Taurus-ohjuksiaan.

Todellisuudessa kuitenkin lännen jarruttelu voi hyvin lisätä Putinin uskoa Venäjän hallussa olevan ydinpelotteen tuomaan koskemattomuuteen. Ja koska tavanomaisin asein toteutettavat hyökkäysoperaatiot kuluttaisivat valtavasti sekä sotilaita että kalustoa, Putin voi ”vaalivoton” tuomassa sokerihumalassa rohkaistua käyttämään taktista ydinasetta saadakseen sen tuottaman shokkivaikutuksen avulla sotansa nopeammin ja halvemmalla tavoiteltuun päätökseen.

Jos tämä on Putinin aikeena, Crocus City Hallin tragedia tarjoaa sen toteuttamiselle erinomaisen tekosyyn. Jälkikäteen lännen johtajat joutuisivat tunnustamaan toisilleen, että opportunistisella viivyttelyllään he eivät onnistuneetkaan hillitsemään Putinia, vaan päinvastoin tulivat houkutelleeksi hänet kohtalokkaaseen liikkeeseensä.

Tämä on hyvin herkkä hetki. Toimimalla nyt oikein ja päättävästi länsimaiden johtajilla on vielä mahdollisuus vaikuttaa asioiden etenemiseen tavalla, jota he eivät joudu jälkikäteen katumaan.