Minulla on The Timesin tilaus. Tarjouksessa se maksoi punnan kuukaudessa ensimmäiset 12 kuukautta ja sen jälkeen, jos en lopeta tilausta, hinta nousee kymmeneen puntaan kuukaudessa. Siitäkin huolimatta se on varsin edullinen hinta.
Tällä viikolla on käyty keskustelua siitä, kuinka Helsingin kaupunki markkinoi avoimesti kuntosalejaan, jotka enemmän tai vähemmän kilpailevat yksityisten omistamien salien kanssa. Kaupungin vahvuus on hinta. Sen ei välttämättä tarvitse saada kuin kulunsa pois. Yksityisen pitää saada vähintään omistajan palkka päälle.
Tai pitääkö?
Kataloniassa oli aikoinaan maailman parhaaksi valittu ravintola El Bulli. Se oli myös äärettömän suosittu. Aina kun se oli avoinna, kaikki pöydät oli varattu. Siitä huolimatta se ei ollut koskaan kannattava ja useissa spekulaatioissa on arveltu, että niin ei ollut edes tarkoitus.
Ravintolan omistaja Ferran Adria teki rahansa kirjojen myynnillä, koulutuksilla, luennointipalkkioilla, TV sopimuksilla ja myymällä keittiövälineitä.
Se mikä näytti tavalliselle pulliaiselle pääbisnekseltä, olikin tapa markkinoida muita bisneksiä.
Samanlainen logiikka on ollut musiikissa. Vielä silloin kun musiikkia ostettiin LP ja single -levyinä, yhtyeiden konsertit ja konserttikiertueet olivat enemmänkin promootioita. Kotimaisen huipun tuntumassakin olevia artisteja sai promokeikoille, joissa artisti (tarkemmin levy-yhtiö) saattoi maksaa viulut.
Kun musiikin striimaus yleistyi, liiketoimintamalli muuttui. Nyt musiikin soittaminen verkossa on promootiota kiertueille, joissa lippujen ja oheistuotteiden hintoja korottamalla tehdään bisnes.
Tästä on jo 15 vuotta aikaa, kun keskustelin finanssialan strategiajohtajan kanssa heidän alansa tulevaisuudesta. Hän esitti näkemyksen, jonka mukaan on mahdollista, että eräs heidän alansa päätuotteista voisi tulevaisuudessa olla lisäpalvelu. Näkemys oli siinä mielessä radikaali, että edelleenkin kyseinen tuote on kyseisen sektorin ehdoton päätuote ja rahantekoväline.
Liiketoimintojen muuttuessa digitaalisiksi tai ainakin yhä enemmän digitaalisiksi, suomalainen yritysmaailma kohtaa aina vain kovempaa kilpailua, jossa ei riitä, että tekee saman entistä paremmin, vaan asioita pitää tehdä aivan toisella tavalla.
Tähän ei monikaan suomalainen yritys ole vielä kunnolla herännyt. Mitä jos kuntosaleillakin laitteet ja tilat ovat tulevaisuudessa vain sisäänvetotuote? Markkinointikanava jollekin mitä emme edes osaa vielä ajatella?
Väitän, että suomalaisten yritysten haasteet jäävät usein kiinni siihen, että niiltä puuttuu luovuutta ajatella bisnestään aivan eri tavalla kuin ne ovat tähän saakka osanneet ajatella. Kaikki hyväksyvät yhdessä pelin säännöt, jossa kaikki toimivat samalla tavalla ja ennakoitavasti.
Suomalaiset yritykset tulevat epäonnistumaan entistä useammin, jos täällä ei opita luovuutta ja ryhdytä katsomaan asioita aivan uudella tavalla.
Yksi punta kuukaudessa maailman parhaisiin kuuluvan lehden tilauksesta on kova haaste mille tahansa medialle. Sama ilmiö tulee kaikkiin bisneksiin.
Mitä teemme kun kuntosali maksaa euron kuukaudessa
26
0
25.11.2023
Minulla on The Timesin tilaus. Tarjouksessa se maksoi punnan kuukaudessa ensimmäiset 12 kuukautta ja sen jälkeen, jos en lopeta tilausta, hinta nousee kymmeneen puntaan kuukaudessa. Siitäkin huolimatta se on varsin edullinen hinta.
Tällä viikolla on käyty keskustelua siitä, kuinka Helsingin kaupunki markkinoi avoimesti kuntosalejaan, jotka enemmän tai vähemmän kilpailevat yksityisten omistamien salien kanssa. Kaupungin vahvuus on hinta. Sen ei välttämättä tarvitse saada kuin kulunsa pois. Yksityisen pitää saada vähintään omistajan palkka päälle.
Tai pitääkö?
Kataloniassa oli aikoinaan maailman parhaaksi valittu ravintola El Bulli. Se oli myös äärettömän suosittu. Aina kun se oli avoinna, kaikki pöydät oli varattu. Siitä huolimatta se ei........
© Uusi Suomi
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Mort Laitner
Rachel Marsden
Donald Low
Bradley Blankenship
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
Abbas Juma
Michael Kwet
